Veikko Wainio
Wikipedia
Jalo Veikko (J.V.) Wainio (26. kesäkuuta 1894, Aura – 5. huhtikuuta 1972, Oulu) oli lehtori ja kouluneuvos joka toimi pitkään IKL:n kansanedustajana. Hän oli myös kirjailija ja käytti nimimerkkiä Yrjö Salmela.
Wainion vanhemmat olivat kauppias Frans Wainio ja Charlotta Wilhelmina Eklund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1915 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1924. Wainio toimi Isonkyrön keskikoulun johtajana 1924–1925, Helsingissä Suomalaisen normaalilyseon vt. historian opettajana sekä Kallion yhteiskoulun opettajana 1926–1927 sekä Oulun yhteislyseon historian ja yhteiskuntaopin vanhempana lehtorina 1927–1936.
Hänen uransa jatkui Turun toisen suomalaisen lyseon lehtorina 1936–1947, Tampereen klassillisen lyseon lehtorina 1947–1953 ja Oulun lyseon vararehtorina ja lehtorina 1953–1954. Viimeksi Wainio oli Oulun opettajakorkeakoulun lehtorina 1953–1962 ja Oulun yliopiston opettajien valmistuslaitoksen lehtorina 1962–1963. Hän sai kouluneuvoksen arvonimen 1961.
Wainio oli IKL:n kansanedustajana 1933–1938 (Oulun läänin eteläinen vaalipiiri) ja 1939–1945 (Oulun läänin vaalipiiri).
Wainio oli naimisissa vuodesta 1941 Selma Maria Inkalan kanssa.
[muokkaa] Teoksia
- Metsäsissejä : kertomus Suomen Talvisodasta, romaani. Otava 1940
- Kuolemaan vihkiytynyt partio, romaani. Otava 1942
- Punavakoojan jäljillä: kertomus kesäsodasta 1941. Otava 1942
- Se suuri hauki, romaani. Kirjapaja 1946
- Klaus Flemingin valtikka, romaani. Otava 1950
- Historiallisia kuulokuvia, näytelmä. Otava 1965
[muokkaa] Palkinnot
- Topelius-palkinto 1949
[muokkaa] Lähteet
- Veikko Wainio Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
- Suomen kirjailijat tietokanta
- Oululaiset kirjailijat ja teokset
