Vapaaehtoinen palokunta
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Vapaaehtoinen palokunta eli VPK on palokunta, jonka henkilöstö suorittaa palo- ja pelastustoimen tehtäviä harrastuksenaan ja osa sivutoimenaan. Lähes kaikilla suomalaisilla vapaaehtoispalokunnilla on sammutussopimus oman alueensa aluepelastuslaitoksen kanssa palo- ja pelastustehtävien hoitamisesta. Tällaisen sopimuksen tehneitä vapaaehtoispalokuntia kutsutaan myös nimellä sopimuspalokunta. Ennen sopimus tehtiin kunnan kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toiminta vapaaehtoisessa palokunnassa
Vapaaehtoiselta ja sivutoimiselta sammutusmiehistöltä vaaditaan tiettyjen peruskurssien käymistä sekä soveltuvuus- ja kuntotestien hyväksyttyä suoritusta. Peruskurssien lisäksi on mahdollista suorittaa erikoistehtäviin pätevöittävää (muun muassa vesipelastus, savusukellus ja ensivaste) tai muuten ammattitaitoa lisäävää (esimerkiksi hälytysajoneuvon kuljettaminen, vauriopuiden käsittely) koulutusta.
Monet vapaaehtoispalokunnat suorittavat palo- ja pelastustehtävien ohella myös erilaisia työtehtäviä, järjestävät tapahtumia ja valistavat muita. Tyypillisiä palokuntien hoitamia työtehtäviä ovat vedenkuljetukset, puun kaadot ja talojen purkupolttamiset. Vapaapalokunnan eri toiminnoista maksetaan palkkaa tehdyn sammutussopimuksen mukaan.
[muokkaa] Suomen vapaaehtoiset palokunnat
Sammutussopimuksen tehneitä vapaaehtoisia palokuntia on Suomessa 573 ja toimenpidepalkkauksen perustuvia puolivakinaisia palokuntia on 148. Edellä mainitut sopimuspalokunnat vastaavat 400 kunnassa pääosin yksin pelastustoimen kiireellisten palvelujen kuten sammutus- ja pelastustyön tuottamisesta. Tällaisissa kunnissa asuu noin 47 prosenttia Suomen asukkaista ja kyseiset kunnat edustavat 95 prosenttia maan kokonaispinta-alasta. Sopimuspalokunnissa on käytännöllisesti katsottuna jatkuvassa hälytysvalmiudessa noin 15 000 koulutettua palokuntalaista.
[muokkaa] Koulutusjärjestelmä
Vapaaehtoisten palokuntalaisten operatiivisen toiminnan koulutusta ohjaa Pelastusopisto, joka vahvistaa kurssien sisällön. Nuorten koulutusta ohjaa Suomen pelastusalan keskusjärjestö. Kurssien järjestämisestä vastaavat useimmiten alueiden pelastusliitot.
Operatiivisen toiminnan kurssit jakaantuvat peruskursseihin, täydennyskoulutukseen ja päällystön koulutukseen.
[muokkaa] Peruskurssit
- Perehdyttämiskurssi - henkilökohtaisia taitoja, tietoa pelastustoimesta ja omasta palokunnasta
- Sammutustyökurssi - toiminta sammutusyksikön jäsenenä, tietoa tulipaloista
- Savusukelluskurssi - lisää tietoa ja taitoja sammutustyöstä, muodollinen pätevyys vaativimpiin sammutustehtäviin
- Palokuntien ensiapukurssi - palokuntien tarpeisiin muokattu SPR:n EA2-kurssi
- Pelastustyökurssi - ihmisten, eläinten ja omaisuuden pelastaminen onnettomuuksissa
- Öljyvahingon torjuntakurssi - öljyjalosteiden kerääminen ja leviämisen estäminen onnettomuuksissa(vap.eht)
- Vaarallisten aineiden kurssi - toiminta onnettomuuksissa, joissa on mukana myrkyllisiä, säteileviä tai muuten vaarallisia aineita (vap.eht)
- Ensivastekurssi - lisää ja monimutkaisempaa ensiapua ja ensihoitoa kuin palokuntien ensiapukurssilla
- Pintapelastuskurssi - ihmisten pelastaminen veden varasta
[muokkaa] Täydennyskoulutus
Täydennyskoulutuksen kursseilla opetetaan tietoja ja taitoja, jotka syventävät peruskursseilla opittuja asioita tai joita jokaisen palokuntalaisen ei tarvitse hallita. Kursseja pidetään esimerkiksi viestiliikenteestä, konemiehen toiminnasta, hälytysajosta, myrskyvaurioiden korjaamisesta ja liikuntakoulutuksesta.
[muokkaa] Päällystön koulutus
Vapaaehtoispäällystön koulutus jakaantuu alipäällystön koulutukseen ja täydennyskoulutukseen sekä sopimuspalokunnan päällikön peruskoulutukseen. Alipäällystön peruskoulutus annetaan kahdella yksikönjohtajakurssilla, joka antaa valmiudet kouluttaa ja johtaa pelastusyksikköä. Alipäällystön koulutusta täydennetään kursseilla palokunnan toiminnasta poikkeusoloissa ja toiminnasta paloilmoitinkeskuksessa. Sopimuspalokunnan päällikkökurssi antaa valmiudet johtaa vapaaehtoista palokuntaa.
[muokkaa] Palokuntanuorten koulutus
Palokuntanuorten kurssit tähtäävät sekä arjen turvallisuuteen perehtyneiden vastuuntuntoisten kansalaisten kasvattamiseen että vankan paloalan koulutuspohjan antamiseen miehistöön siirtyville nuorille. Kursseja järjestetään pääsääntöisesti pelastusliittojen järjestämillä kesäleireillä. Seuraavassa lista yleisimmistä nuorten kursseista:
- Perehdytyskurssi - olennaisimmat perusteet turvallisuudesta ja palokunnasta
- Nuorisomerkkikurssi - lisää perusteita, toiminta ryhmänä
- Leirikurssi - lisää perusteita, elämää kesäleirillä
- Peruskurssi 1 - letku- ja liitinkaluston käsittely
- Peruskurssi 2 - alkusammutus, moottoriruiskut, narut, tikkaat
- Peruskurssi 3 - ensiapua: Ei lueta hyväksyttäväksi SPR:n EA1 kurssina
- Peruskurssi 4 - pelastaminen, paineilmahengityslaitteet,laskeutuminen, hydrauliset pelastusvälineet
- Peruskurssi 5 - väestönsuojelutoiminta
- Axön-kurssi - Kaikkea vähän rankempaa toimintaa ja erilaista palokuntatoimintaa.
- Tulitaistelijakurssi - palokuntanuorten kursseista kaikista rankin ja vaativin kurssi, savusukellusta, pintapelastus, hydrauliset pelastusvälineet, palontorjunta yms.
- Ryhmänjohtajakurssi - nuoriso-osaston apukouluttajana toimiminen
- Konemieskurssi - palopumppujen käyttö
- Viestiliikennekurssi - paloradion käyttö ja muu viestinvälitys pelastustoiminnassa
- Pintapelastuskurssi - ihmisten pelastaminen veden varasta
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- SPEK:n palokuntien vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen verkkosivut, viitattu 27.11.2006
