Uuno Brander

Wikipedia

Uuno Edvard Brander (23. heinäkuuta 1870 Kitee – 13. heinäkuuta 1934 Kitee) oli ylijohtaja ja pohjois-karjalainen tilanomistaja joka toimi nuorsuomalaisen puolueen sekä edistyspuolueen kansanedustajana ja ministerinä.

Branderin vanhemmat olivat fil. maisteri Aksel Emil Brander ja Anna Amalia Telén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1889 ja suoritti agronomin tutkinnon 1893. Brander toimi maatilan hoitajana ja meijerikoulun opettajana Kiteellä sekä kirjanpitäjänä ja tilanhoitajan apulaisena Köyliön kartanossa 1893–1896. Hän oli Viipurin läänin Uudenkirkon kansanopiston maatalousaineiden opettajana 1896–1898, Maamiehen toimittajana 1899 ja Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran sihteerinä ja karjanhoitokonsulenttina 1899–1904.

Brander oli maanviljelyshallituksen ylitarkastajana 1904–1917, maataloushallituksen ylijohtajana 1917–1923 ja Maataloudellisen rajaseututoiminnan ylijohtajana 1923–1934. Brander viljeli Kiteellä omistamaansa tilaa vuosina 1896–1934. Brander toimi myös Suomen Punaisen Ristin työttömien kotien avustustoimiston johtajana 1931–1932.

Brander oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1909 Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä ja 1911–1914 sekä 1917 Mikkelin läänin vaalipiiristä. Hän oli Edistyspuolueen kansanedustajana 1924–1926 Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä ja 1930–1932 Mikkelin läänin vaalipiiristä. Brander toimi maatalousministerinä Ingmanin I hallituksessa 1918–1919 ja apulaismaatalousministerinä Mantereen hallituksessa 1928–1929. Brander oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentin vaaleissa.