Toivo Kärki
Wikipedia
Toivo Pietari Johannes Kärki (3. joulukuuta 1915 Pirkkala – 30. huhtikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, muusikko, pianotaiteilija, tuotantopäällikkö ja sovittaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Toivo Kärki syntyi 3.12.1915 Pirkkalassa (nykyisen Nokian alueella). Hänen isänsä Frans Kärki oli pappi, syntyjään Vesilahdelta, hänen äitinsä oli Ester os. Kurvinen, jonka isä oli ilomantsilainen lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen (jonka äidinäiti oli runonlaulaja ja kansanparantaja Mateli Kuivalatar). Lapsia perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän. Lapsuutensa ja nuoruutensa Toivo vietti ensin Töysässä, sitten Laihialla, jossa hän myös tapasi tulevan vaimonsa Tuulikki Leikkaan. Hän soitti pianoa jo pienestä pitäen ja opiskeli musiikkia sekä teoriassa että varsinkin käytännössä, mm. urkurina. Vuonna 1928 hän kuuli Louis Armstrongia ja innostui peruuttamattomasti amerikkalaisesta jazzista. Koulunsa hän kävi Tampereella, jonka Klassillisesta Lyseosta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1933.
[muokkaa] Ammattiuran alku
Vuoden 1933 syksyllä Kärki aloitti ammattimuusikon uransa pianistina tamperelaisessa ravintola Funkiksessa. Vuonna 1935 hän siirtyi Klaus Salmen johtamaan Ramblers-yhtyeeseen, joka toimi etupäässä Turussa. Hän meni naimisiin Tuulikin kanssa 1936, ja ensimmäinen lapsi Anna-Liisa syntyi marraskuussa 1937.
1930-luvun kuluessa Kärjen sävellyksiä levytettiin kaikkiaan 9, ensimmäisenä Kauno Raivion laulama "Sit' en tietää voi" vuonna 1933. Se, kuten melkein kaikki seuraavatkin, oli menevä foxtrot. Useimmat sanoitti Veikko Virmajoki, ja sovitukset teki vielä tässä vaiheessa vanhempi kollega Kaarlo Valkama, joka soitti Ramblersissa saksofonia. Kappaleista tunnetuimmaksi jäi Eugen Malmstenin laulama "Muratin peittämä akkuna", muita laulajia olivat Arvi Hänninen, Georg Malmsten, A. Aimo ja Veli Lehto.
Vuonna 1938 Kärki meni sotaväkeen. Asepalveluksensa loppuvaiheessa keväällä 1939 Kärki osallistui englantilaisen Rhythm-lehden (Melody Makerin edeltäjä) kansainväliseen sävellyskilpailuun. Osallistujia oli yli 500, mutta Kärki voitti modernilla sävellyksellään "Things happen that way" (joka levytettiin vasta 1958 nimellä "Näin kai määrätty on", laulajana Eila Pellinen). Tästä innostuneena hän suunnitteli Amerikkaan lähtöä. Sota teki kuitenkin aikeen tyhjäksi.
[muokkaa] Sotavuodet
[muokkaa] Talvisota
Talvisodassa Kärki toimi tykistöupseerina Karjalankannaksella, Muolaassa Oinalan kylän tienoilla. Taistelutoiminta oli ankaraa ja jatkuvaa, joten hänen oli pakko pitää musiikin suhteen tauko. Välirauhan tultua toinen lapsi Pekka syntyi huhtikuussa 1940, ja perhe asettui Helsinkiin.
Kärki aloitti pianistina ja sovittajana Erkki Ahon orkesterissa ja myös sävelsi ahkerasti. Joulukuussa 1940 Eero Väre ja Matti Jurva lauloivat Berliinissä Kristall-levylle 28 Kärjen säveltämää ja sovittamaa kappaletta, joista tunnetuimpia ovat hänen ensimmäinen tangonsa "On elon retki näin" ja valssi "Olit Karjala kaunein maa", jossa menetetystä Karjalasta kerrotaan imperfektissä. Nämä molemmat, ja osan muistakin oli sanoittanut Kerttu Mustonen, jo vakiintunut iskelmärunoilija. Muita sanoittajia olivat Olavi Karu ja Auvo Kurvinen, Kärjen äidinpuoleinen serkku.
[muokkaa] Jatkosota
Jatkosodassa patteristo, johon Kärki oli sijoitettuna, eteni Petroskoihin ja Karhumäkeen ja siirtyi sitten vuodenvaihteessa 1941–42 Syvärin eteläpuolelle Homorovitšin tienoille ja asettui sinne asemiin. Kärki toimi patteriupseerina ja myös patterin päällikkönä sekä tulenjohtajana. Hän ei siis ollut viihdytysjoukoissa. Yli kaksi vuotta kestäneen asemasotavaiheen aikana hän saattoi taisteluiden välillä paneutua musiikkiin ja sävelsi ja sovitti, korsussa ja sen edessä, ilman instrumenttia.
Toukokuussa 1942 Eero Väre lauloi Helsingissä Kristall-levylle 33 Kärjen kappaletta. Jostakin syystä mikään näistä ei juuri menestynyt, vaikka joukossa oli useitakin erinomaisia. Ainoa edes hieman tunnetummaksi päässyt on valssi "Aamu Aunuksessa", mutta parhaimpia ovat tango "Viimeinen viesti" sekä eräät räväkkään, moderniin swing-tyyliin sovitetut foxtrotit kuten "Retki Kauko-Karjalaan". Monenkin kappaleen miljöönä oli silloin Suomen hallussa ollut Itä-Karjala, mutta minkäänlaista sotauhoa ei löydy yhdestäkään Kärjen tuotteesta.
Vuonna 1942 levytettiin myös Columbia-merkille Kärjen sävellyksiä ja sovituksia. Laulajina olivat A. Aimo, Eugen Malmsten ja nuori Henry Theel. Sota-ajan vaikeuksien takia moni näistä levyistä jäi ilmestymättä, mutta ne, joista on olemassa ainakin jonkinlainen äänite, ovat enimmäkseen hyviä, esim. foxtrot "Harmaa siipi" ja valssi "Nimetön valssi", jolla suorittaa debyyttinsä nuori lahjakas sanoittaja Helena Eeva. Kärjen jäämistössä on lisäksi nuotit ja sanat suureen määrään levyttämättä jääneitä kappaleita, joita on tarkoitus vähitellen saada julkisuuteen.
Vuonna 1943 Kärki sävelsi useita kuorokappaleita huomattavien runoilijoiden kuten Aleksis Kiven, Heikki Asunnan ja Einari Vuorelan runoihin. Joitakin näistä on äskettäin ilmestynyt painettuina nuotteina, mutta julkisia esityksiä ei liene.
Maaliskuussa 1944 Olavi Virta lauloi levylle 10 Kärjen sävellystä ja sovitusta, jotka kaikki oli sanoittanut Kerttu Mustonen. Suurin osa niistä on erinomaisia, temaattisesti selvästi kehittyneempiä kuin pari vuotta aikaisemmat. Erityismaininnan ansaitsevat foxtrot "Lauluni ei sun luoksesi kanna", tango "Mikä mielesi muuttanut on" sekä tango "Siks oon mä suruinen", josta on tullut yksi Kärjen tunnetuimmista kappaleista. Lisäksi Virta lauloi useita Kärjen sovituksia amerikkalaisista evergreeneistä kuten "Stardust" ja "Deep Purple".
[muokkaa] Sodanjälkeinen aika
Kolmas lapsi Kalervo syntyi 1945. Perheen elättäminen musiikilla vaati Kärjeltä valtavaa panostusta, mutta energiaa hänellä riitti. Ensimmäiset todelliset menestyskappaleet levytettiin 1945: "Tule hiljaa", "Liljankukka", "Hiljaa soivat balalaikat", "Joka ainoa hetki". Ja seuraavina vuosina tahti ja taso oli melkoinen: "Surullinen tango", "Jos muistelet mua", "Ei onnea suurempaa", "Harmaat silmät", "Naisten tango", "Joko uuvuit sä uneen", "Anna-Liisa", "Soidessa tangon ja loisteessa kuun" ja monia, monia muita. Suurin osa oli nyt tangoja, ja niillä Kärki kehitti suomalaiskansallista tangotyyliä, johon otti aineksia paitsi alkuperäisestä rakkaudestaan jazzista (harmonioissa) myös slaavilaisesta romantiikasta. Rytmisesti nämä 40-luvun tangot olivat hienovaraisia, kaukana yksitoikkoisesta marssitangosta, ja niiden sovitukset olivat loistavia. Ne peilasivat taitavasti kipeitä sodanjälkeisiä tuntoja. Laulajina olivat Henry Theel, joissakin Eero Väre, ja Harmony Sisters lauloi levylle uuden version (myöhemmin vielä toisen) tangosta "On elon retki näin". Sanoittajina olivat noihin aikoihin Kerttu Mustonen, Helena Eeva, Erkki Salmi sekä myös säveltäjäkollega Usko Kemppi.
Vuonna 1946 Kärki perusti yhtyeen, jonka kanssa alkoi käydä kiertueilla. Lähes 10 vuoden aikana yhtye kolusi perusteellisesti Suomen iltamatalot, tanssilavat ja muut huvipaikat tarjoten korkeatasoista ja monipuolista musiikkia viihteennälkäiselle yleisölle. Laulusolistina oli Henry Theel, 50-luvulla myös Erkki Junkkarinen, Matti Louhivuori ja Metro-Tytöt, ja muina jäseninä eri aikoina mm. Pauli Granfelt, Usko Dahl, Mauno Maunola, Per-Erik Förars, Tage Manninen, Ossi Runne, Harry Aaltonen. Kärki itse soitti yleensä hanuria, mutta myös pianoa, jos sellainen oli paikalla, sekä vibrafonia, jota kuljetettiin mukana. Huippuammattilaisista koostuneen bändin kunnia-asiana oli pystyä esittämään kaikki sille annetut musiikkitoiveet, ja yleensä tämä onnistui.
Vuosikymmenen vaihteen tienoilla levytettiin mm. kappaleet "Laulava sydän", "Toukokuu", "Eron hetki on kaunis", "Marja-Leena", "Kuin lapsena ennen", "Ei erossa yhtään iltaa", "Köyhä laulaja", "Harhakuva", "Soita hiljaa kitarain" – edelleen enimmäkseen tangoja, mutta myös joitakin hyviä valsseja oli. Laulajina olivat Henry Theelin lisäksi Tauno Palo ja nuori Erkki Junkkarinen. Sanoittajina toimivat myös Lauri Jauhiainen ja Kullervo.
Paitsi että Kärki sävelsi ja sovitti kappaleensa, hän johti niiden levytykset ja soitti itse mukana, yleensä hanuria, ja useilla kappaleilla ovat kuultavissa hänen herkulliset ja omaperäiset improvisoidut säestyskuvionsa. Pianoa hän soitti levytyksissä vain harvoin, ja pianosolistina häntä voi kuulla lähinnä jazzkappaleilla "Why nameless" ja "My serenade".
[muokkaa] Helismaa -kausi I
Vuonna 1948 Toivo Kärki ja Reino Helismaa tekivät ensimmäisen yhteisen kappaleensa, Helismaan laulaman jenkan Suutarin tyttären pihalla. Siitä tuli heti suosittu, mutta se joutui soittokieltoon Yleisradiossa sen ajan mittapuun mukaan arveluttavien sanojensa takia. Seuraavina vuosina Helismaa lähinnä keikkaili mm. Esa Pakarisen ja Tapio Rautavaaran kanssa.
Varsinainen tiivis yhteistyö Kärjen ja Helismaan välillä käynnistyi loppuvuodesta 1950, kun Rautavaara oli sanoutunut irti Helismaan kiertueporukasta. Kaksi huipputehokasta ja ideakasta tekijää löysi toisensa, ja monipuolista jälkeä alkoi syntyä huimalla teholla: "Katuviertä pitkin", "Linjuripolkka", "Rovaniemen markkinoilla", "Imatran Inkeri", "Kaksi vanhaa tukkijätkää", "Moukan tuuri", "Tuija tehtaan tyttö", "Neljän tuulen tiellä", "Reppu ja reissumies", "Muhoksen Mimmi", "Kaksi ystävää", "Kievarin Kirsti", "Kulkurin iltatähti", "Rekiretki", "Lentävä kalakukko" - nämä kaikki ja monta muuta pelkästään vuonna 1951. Laulajina olivat Helismaan itsensä lisäksi mm. Jorma Ikävalko, Justeeri (Kauko Käyhkö), Veikko Sato, Erkki Junkkarinen, Matti Louhivuori, Esa Pakarinen.
Elokuvasta Rovaniemen markkinoilla ja sen saamasta erittäin negatiivisesta kritiikistä käynnistyi ns. rillumarei -ilmiö, joka ajoi tekijäkaksikon avoimeen ristiriitaan korkeakulttuurin kanssa, vaikka tarkoitus ei ollut ollenkaan sellainen. Kansa kuitenkin otti rillumarein avosylin vastaan, ja myöhempi arviointi on osoittanut sen olleen ainakin parhaimmillaan aitoa ja rehellistä katoavan maaseutumaisen elämänmuodon, tukkijätkien ja kulkureiden maailman kuvausta. Mutta Kärki ja Helismaa joutuivat armottoman ryöpytyksen kohteeksi, ja heitä pidettiin suomalaisen musiikkimaun pilaajina. Vaikka heidän tuotteistaan vain pieni osa oli rillumareita, kaikki muutkin heitettiin "virallisen" kritiikin taholta samaan roskakoriin.
Samoihin aikoihin tehtiin runsaasti elokuvia, joihin Helismaa teki käsikirjoituksen ja Kärki musiikin. Lähes kaikki näistä teilattiin suoralta kädeltä, toiset kieltämättä syystä, mutta toiset syyttä. Moni silloinen suosikki-iskelmä oli joko elokuvasta peräisin tai antoi elokuvalle aiheen. Pekka Puupää -elokuvien pitkä sarja alkoi tuolloin.
1950-luvun alkupuolen tuotantoa olivat lisäksi mm. kappaleet "Minä soitan sulle illalla", "Kirje Korvatunturille", "Lauluni aiheet", "Laivat puuta - miehet rautaa", "Me tulemme taas", "Vanhan myllyn taru", "Odotin pitkän illan", "Hiljainen kylätie", "Muista minua", "Ohi on", "Lapin jenkka", "Mummon kaappikello", "Virta toi - virta vei", "Koivu ja sydän", "Äidin syntymäpäivä", "Rakasta kärsi ja unhoita", "Keskiyön tango", laulajina edellisten lisäksi Tapio Rautavaara (joka tässä vaiheessa levytti vain kaksi Kärjen - Helismaan kappaletta), Metro-tytöt ja Juha Eirto. Tangoja oli noihin aikoihin vain hyvin vähän. Tuotannossaan Kärki ja Helismaa olivat johdonmukaisesti tavallisen ihmisen puolella hienostelijoita, byrokraatteja ja "nappiherroja" vastaan.
Lopullisen tyylinsä löytänyt Olavi Virta levytti vuosina 1952-54 suuren määrän parivaljakon kappaleita kuten "Kaipaan kahta sanaa", "Poskivalssi", "Merenneidon kyynel", "Sinun silmiesi tähden", "Täysikuu", "Missä lienetkään", "Kohtalon leikkiä" ja "Kolme kitaraa". Näillä ei ainakaan ollut mitään tekemistä huonomaineisen rillumarein kanssa.
Tuotannon laajuuden ja mainittujen ristiriitojen vuoksi Kärki ja Helismaa käyttivät enimmäkseen salanimiä (näistä on erillinen selvitys kohdassa "Salanimet"). Vuonna 1954 he tekivät salanimillä Karjala-aiheisen laulunäytelmän Ruoska ja rakkaus. Se sai erinomaiset arvostelut, mutta kun oikeat tekijät paljastuivat, kehut vaimenivat ja näytelmä hävisi julkisuudesta. (Sitä alettiin uudelleen esittää 1990-luvulla.)
Kiintoisana yksityiskohtana kannattaa mainita aloittelevan Unto Monosen kappale "Satumaa", jonka Kärki sovitti ja hoiti levylle Henry Theelin laulamana. Se ei tuolloin herättänyt huomiota.
Kärjellä oli jo 40-luvulta alkaen ollut oma nuottikustantamo Sävelteos. Sen nimeksi vaihtui noihin aikoihin X-Sävel, ja se toimi aina vuoteen 1970 saakka, jolloin Musiikki Fazer osti sen. (Ja kun vuonna 1993 Warner/Chappell osti Fazerin, Kärjenkin kappaleiden kustannusoikeudet siirtyivät sinne ja ovat siellä edelleen.)
Vuonna 1955 Kärki lopetti keikkailun ja esiintymiset kertaheitolla ja aloitti Musiikki Fazerin kotimaisen tuotannon päällikkönä. Tässä tehtävässä hän joutui tavallaan istumaan kahdella tuolilla: toisaalta huolehtimaan suuren levy-yhtiön musiikkipolitiikasta, toisaalta tekemään omaa musiikkiaan. Näiden yhteen sovittaminen osoittautui omantunnon miehelle tavattoman hankalaksi.
Sävellystuotannossa seurasi ymmärrettävästi jonkinlainen aallonpohja, mutta seuraavina vuosina syntyivät kuitenkin mm. "Sekajunan matkassa", "Sininen hetki", "Liian paljon rahaa", "Tango suviyössä soi", "Kuutamotango", "Sakura no hana", "Rattaanpyörä", "Tulivuori", uusina laulajina mm. Lasse Kuusela, Vieno Kekkonen, Jorma Lyytinen ja Ilkka Rinne.
[muokkaa] Helismaa -kausi II
Nuorisomusiikin nousu ja kansainvälistyminen saivat aikaan, että Kärki ja Helismaa modernisoivat tyyliään. Tähän vaikutti myös nuorten valovoimaisten laulajien esiinmarssi. Näitä olivat edellisten lisäksi mm. Eila Pellinen, Eila Pienimäki, Eino Grön, Tuula Siponius, Anja Piipponen, Vesa Enne, Tuija Helinä. Kärki pääsi käyttämään taas suosikkikokoonpanoaan isoa bändiä, ja hyödynsi sen mahdollisuuksia monissa svengaavissa kappaleissaan kuten "Onni jonka annoin pois", "Nyt maksaa saan sen", "Toisen oma", "Sinä sinä sinä", "Vanhan veräjän luona", "Nyt sataa", "Nuori rytmi", "Pieni hopea-aasi", "Sydänyön hetki", "Nuori sydän", "Illasta aamuun". Mutta kaiken aikaa myös perinteisempi linja jatkui: "Tango sinun kanssasi", "Illan viimeinen tango", "Tähdet kertovat", "Tulenliekki".
1960-luvun alkupuolta leimasivat kolme ilmiötä: rautalankamusiikki, tangon uusi nousu ja letkajenkka. Kärjen sävellyksiä levyttivät mm. Per-Erik Förars, Leif Wager, Anna-Liisa Pyykkö, Ritva Mustonen, Johnny Forsell, Ragni Malmsten, Marion Rung, Taisto Tammi, Markus Allan, Oili Vainio, Matti Heinivaho, Viktor Klimenko, Umberto Marcato, Seppo Hanski: "Onnenrasia", "Kahvila Flamenco", "Syksyn tango", "Tiku ja Taku", "Pikku rahastaja", "Tango merellä", "Yksi ainoa katse vain", "Rakkauden rikkaus", "Kesän tango", "Pieni myyjätär", "Neljäs mies", "Anneli Anneli Anneli". Lasse Mårtenson lauloi Eurovisiokarsinnassa toiseksi jääneen kappaleen "Kaikessa soi blues". Oli myös marsseja, joululauluja, lastenlauluja, letkajenkkoja, humppia. Kärki ja Helismaa tekivät tosiaan musiikkia laidasta laitaan.
Erittäin tärkeä oli Tapio Rautavaaran paluu Kärjen - Helismaan musiikin pariin. Avauksena oli balladi "Tuopin jäljet", ja sitten Rautavaara lauloi vihdoin levylle uusina versioina eräitä 50-luvun alun kappaleita kuten "Neljän tuulen tiellä", "Merenneidon kyynel", "Kulkurin iltatähti", "Lapin jenkka", "Reppu ja reissumies". Henry Theel suoritti come-backin usean vuoden vaitiolon jälkeen kappaleella "Metsätorpan Marjatta". Muutkin vanhat luottolaulajat Kauko Käyhkö, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen olivat taas kuvassa mukana.
Kärki ei enää sovittanut kaikkia kappaleitaan eikä johtanut niiden levytyksiä. Näissä tehtävissä toimivat mm. Ossi Runne, Jaakko Borg, Matti Viljanen, Ronnie Kranck, Ensio Kosta, Arthur Fuhrmann, Nacke Johansson, Aarno Raninen, Rauno Lehtinen.
Kärjen 17-vuotinen, yli 550 levytettyä kappaletta tuottanut yhteistyö Helismaan kanssa päättyi tämän ennenaikaiseen kuolemaan tammikuussa 1965. Kuin symbolisena sinettinä oli kevään Eurovisiokarsinnan voittaja "Aurinko laskee länteen". Viktor Klimenko lauloi sen loppukilpailussa ansiokkaasti, mutta hienoa kappaletta ei muualla ymmärretty, vaan se jäi pisteittä. Tämä oli Kärjelle kova isku, etenkin kun hän oli vasta toipumassa erinomaisen työtoverinsa menetyksestä.
[muokkaa] Uusi alku
Erikoinen sattuma oli, että vuoden 1965 Eurovisiokarsinnassa oli mukana myös ensimmäinen Juha Vainion sanoittama Kärjen kappale "Minne tuuli kuljettaa", esittäjänä Katri Helena. Vainiosta tulikin pian Kärjen monipuolinen ja aikaansaava työtoveri, joka sanoitti 60-luvun lopulla mm. kappaleet "Seuramatkat", "Vanha salakuljettaja Laitinen", "Tulta päin", "Ei maha mittää", "Rapurallaa", "Hiljainen sade toukokuun", "Lapin taikaa", "Ei tämän pojan haudalla ruusut kasva", "Kuin silloin ennen" (Suomen Eurovisioedustaja 1969), "Sanat eivät riitä kertomaan" (Syksyn sävelen voittaja 1969), "Jos vielä oot vapaa", ja myöhemmin paljon lisää.
Mutta Kärki sai muitakin hyviä sanoittajia: Lauri Jauhiainen noin 15 vuoden tauon jälkeen ("Vanhan jermun purnaus", "Kaiken vaihtaisin tangoon"), Tuula Valkama ("Sirpale onnea", "Joku odottaa kirjettäsi"), Pauli Salonen ("Miksi puhelin ei soi", "Tallinnan laulu", "Rantaa riittää"), Terttu Suni ("Märkää asfalttia"), Saukki ("Taj Mahal", "Tango Sinikalle"), Reijo Vires ("Antaa vetää vain", "Helsingin kesä") ja Arvo Aallas ("Hyväile hyväile vaan", "Suosikkityttö"). Helena Eevan vanhoihin sanoihin Kärki teki yhden 60-luvun parhaista sävellyksistään "Jos helmiä kyyneleet ois". Laulajina kunnostautuivat mm. Juha Vainio, Reijo Tani, Tamara Lund, Anneli Sari, Esko Rahkonen, Vuokko Piironen, Fredi, Kivikasvot, Jarkko ja Laura, Pasi Kaunisto, Markus, Finn Trio, Jarkko Lehti, Tapio Rautavaara, Paula Koivuniemi, Sammy Babitzin, Georg Ots. Tyylillinen kirjo oli siis aikamoinen, kuten koko Kärjen ammattiuran aikana.
Vuonna 1966 Kärki rakennutti Asikkalaan mökin, jossa hän vietti yli kahdenkymmenen vuoden ajan käytännössä kaikki viikonloput läpi vuoden. Siellä syntyivät hänen noiden aikojen kappaleensa, usein yhteistyössä esim. Juha Vainion kanssa.
[muokkaa] Viivytystaistelu
1970-luvulla musiikkibisnes muuttui yhä kovemmaksi, ja nuorempi polvi valtasi markkinat. Tuottajana Kärjen oli pakko yrittää pysyä ajan hermolla, mutta myös säveltäjänä hän onnistui siinä olosuhteisiin nähden ainakin kohtalaisesti. Perinteisellä iskelmällä oli edelleen kannatusta, ja vuosikymmenen aikana oli useita siihen liittyviä ilmiöitä kuten "kotiseutu" ja "tilitys". Humppa koki vahvan nousun, ja monipuolisena ammattilaisena Kärki toimi silläkin saralla.
[muokkaa] Toivo Kärki & Irwin Goodman
Sanoittajana aloitti ahkera Vexi Salmi, jonka kynästä lähtivät mm. "Ei päivää ilman sinua", "Kauneimmat päivät", "Pojat on poikia", "Daragaja maja", "Oo - mikä nainen", "Anna kaikkien kukkien kukkia", "On hauska kotiin palata". Aikaisemmat sanoittajat olivat mukana, ja myös A. Aleksi ja Olavi Polvi tekivät tekstejä Kärjelle. Muita oleellisia tuon ajan kappaleita olivat "Kuka puolestani itkee", "Kauan sitten", "Nelostie", "Kauneimmat päivät", "Mustasukkainen", "Vain eteenpäin", "Kotiseudulle tiedä en vertaa", "Minun on ikävä kesää", "Aina näin lähekkäin", "Sinne". Laulajana eniten ahkeroi Pasi Kaunisto, ja muita olivat mm. Jouko ja Kosti, Päivi Paunu, Carola, Markku Aro, Kai Hyttinen, Frederik, Tapani Kansa, Tulipunaruusut, Ahonkylän flikat, Marit ja Mikot, Merja Rantamäki.
Kärki kuului alusta alkaen Suuren Toivelaulukirjan toimituskuntaan sen erittäin aktiivisena jäsenenä. Välillä hän jäi pois eräiden teknisistä yksityiskohdista syntyneiden erimielisyyksien takia, mutta palasi taas takaisin.
Kärjen kappaleiden sovittajina toimivat (hänen itsensä ohella) aikaisempien lisäksi mm. Markku Johansson, Kalevi Nyqvist, Antti Hyvärinen, Jaakko Salo, Taito Vainio, Kaj Backlund, Lasse Lintala, Pentti Lasanen, Jani Uhlenius, Kalervo Halonen, Paul Fagerlund ja Veikko Samuli.
Kärki kiinnostui yhä enemmän Karjalasta, josta hänen äitinsä suku oli peräisin. Hän teki paljon matkoja paitsi Suomen puoleiseen myös rajantakaiseen Karjalaan ja luki innokkaasti alan kirjallisuutta. Karjala-aiheisia kappaleita hän oli tehnyt silloin tällöin jo vuodesta 1940 alkaen, mutta nyt niitä syntyi useita lisää: "Runon ja rajan tie", "Koitere - Karjalan helmi", "Karjalan metsäruusu", "Karjalan Marjaana".
[muokkaa] Viimeiset vuodet
Kärki jäi eläkkeelle Fazerilta vuonna 1980. Hän jatkoi sävellystyötään sammumattomalla teholla, mutta ongelmaksi muodostui tuotteitten markkinointi. Monet edellä mainituista sanoittajista jatkoivat yhteistyötä, ja mukaan tulivat lisäksi Aappo I. Piippo, Raul Reiman, Kyösti Timonen, Pauli Ylitalo, Timo Jokinen. Kappaleita levyttivät mm. Reijo Taipale, Jukka Raitanen, Ahti Lampi, Hanne, Esa Niemitalo, Pekka Himanka, Teuvo Oinas, Jamppa Tuominen, Taneli Mäkelä, Rainer Friman, Timo Turpeinen. Vaikeuksista huolimatta 1980-luvulla levylle päässeitten Kärjen sävellysten määrä oli melkoinen, mutta minkäänlaiseen menestykseen ylsivät enää harvat: Kun vaivut sylissäni uneen, Minä haaveilin vaan, Apteekin ovikello, Paista päivä, Odotan sinua niin, Elämän parketeilla, Haave rakkaudesta. Näiltä ajoilta jäi hyvin paljon valmiita teoksia, joita ei ole ainakaan vielä julkaistu.
Työpöydän ääressä
Erityisesti kannattaa mainita Stemma-kuoron esittämät, STM:n kuorosävellyskilpailuun osallistuneet neljä kappaletta, joista parhaat ovat Villit linnut ja Tähän miksi jouduttiin. Nämä olivat vielä uusia aluevaltauksia. Kärki oli aina arvostanut suuresti kuoromusiikkia, mutta arkisen työn paineessa mahdollisuudet sen tekemiseen olivat olleet vähäiset.
Kärjen vanhoista kappaleista tehtiin runsaasti uusia, nykyaikaistettuja versioita, joita lauloivat mm. M.A. Numminen, Vesa-Matti Loiri, Harri Saksala, Katri Helena, Tapani Kansa, Ismo Alanko.
Vuonna 1982 ilmestyi Maarit Niiniluodon eläytyvästi kirjoittama, laajoihin haastatteluihin perustuva Kärjen muistelmateos Siks oon mä suruinen (Tammi).
Jo 1960-luvulla alkanut kevyen musiikin uudelleenarviointi (esim. Matti Kuusi, Pekka Gronow, Peter von Bagh) johti lopulta jonkinasteiseen arvostukseen, josta eräänä osoituksena olivat alan veteraanien saamat julkiset kunnianosoitukset. Moni Kärjen vanhoista työtovereista tosin uupui ennen kuin pääsi näistä osalliseksi. Kärjelle myönnettiin Suomen Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto 1980, Helsinki-mitali 1983, Kalevala-vuoden tunnustuspalkinto 1985 sekä säveltaiteen valtionpalkinto ja Pro Finlandia-mitali 1987. Kultaisen Emman numero 1 hän sai 1986.
Kärki sävelsi jatkuvasti, kunnes heikkenevä terveys pakotti hänet vähitellen jättämään työn, jota oli tehnyt 60 vuotta. Hän kuoli 30.4.1992. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle, kortteliin U9.
[muokkaa] Yhteenveto
Toivo Kärjen merkitys Suomen populaarimusiikissa on ratkaiseva. Hänen sävellyksiään levytettiin noin 1400, monesta useita versioita, ja muita kappaleita on sadoittain. Hän teki musiikin noin 50 elokuvaan, lukuisiin revyisiin, näytelmiin ja radiohupailuihin. Sovituksia muihin kuin omiin sävellyksiinsä hän teki laskemattoman määrän. Hän koulutti useita tärkeimmistä iskelmäsanoittajista. Hän "löysi" ja auttoi urallaan eteenpäin kymmenittäin laulajia, joista monet ovat edelleen aktiivisia.
Levytystiedoissa Kärki esiintyy myös sanoittajana mutta ne olivat Auvo Kurvisen tekstejä jotka nyt on merkitty hänen nimelleen.
[muokkaa] Salanimet
Toivo Kärki käytti salanimiä:
- Kari Aava
- Antonio Brave
- C. Kaparov
- Vesa Lehti
- Matti Metsä
- Martti Ounamo
- Pedro De Punta
- Sulo Sointu
- Karl Stein
- W. Stone
- Markku Tienoja
- Esko Tuulimäki
- Vasara
- Itä Orvokki (Anagrammi Toivo Kärki - nimestä. Samaa nimeä käytti myös Reino Helismaa sillä erotuksella, että säveltäjänä se tarkoitti Kärkeä ja sanoittajana Helismaata)
