Televisio

Wikipedia

Televisio eli TV on liikkuvan kuvan ja siihen kuuluvan äänen sähköistä lähettämistä ja vastaanottamista: asema tai laite, jolla tällaista kuvaa lähetetään tai varsinkin vastaanotetaan.^[1] Sana televisio on uudissana kreikasta: tele 'kauko' ja vision 'näky' (lat. visio, 'näkeminen, näky'). Televisiota nimitettiin vielä 1950-luvulla myös näköradioksi.

Televisiolähetys voidaan siirtää vastaanottimiin radioteitse radiomastojen ja tietoliikennesatelliittien kautta tai radiotaajuisena sähköisenä signaalina kaapelia pitkin. Televisiokuvaa voidaan välittää myös internetin kautta.

Lähetysmuoto voi olla joko analoginen tai digitaalinen. Maailmanlaajuisesti analoginen lähetystekniikka on vielä toistaiseksi digitaalista yleisempi, mutta digitaalinen lähetystekniikka on nopeasti syrjäyttämässä analogisen tekniikan. Suomi siirtyi maanpäällisissä lähetysverkoissa pelkästään digitaalitelevisiolähetyksiin 1. syyskuuta 2007.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Televisiokanavat 3 Tekniikka 4 Sähkönkulutus 5 Lähteet 6 Katso myös 7 Aiheesta muualla 8 Kirjallisuus

[muokkaa] Historia

Televisio on radion edelleenkehitetty muoto. John Logie Baird (1888–1946) kykeni ensimmäisenä muuttamaan liikkuvan kuvan sähköiseksi signaaliksi. Ensimmäiset yleiset televisiolähetykset aloitettiin Saksassa vuonna 1934. Televisio tuli Suomeen 1950-luvulla: ensimmäinen antennien välityksellä esitetty lähetys toteutettiin 24. toukokuuta 1955 Helsingissä. 1970-luvulta alkaen lähes jokaisessa suomalaisessa kotitaloudessa on ollut vähintään yksi televisiovastaanotin.

Tämä osio on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[muokkaa] Televisiokanavat

Television kanavaksi sanotaan lähetystaajuutta. Vapaat kanavat jaetaan kansainvälisillä sopimuksilla. Jaon tarkoitus on olla häiritsemättä lähialueiden lähetyksiä.

• Luettelo Suomessa näkyvistä televisiokanavista

Tämä osio on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[muokkaa] Tekniikka

Perinteinen kuvaputkitelevisio muodostuu katodisädeputkesta, jossa elektronisuihku kiitää kuvan poikki 50 kertaa sekunnissa sytyttäen ja sammuttaen kuvaruudun pieniä pisteitä. Ensimmäiset kaupalliset katodisädeputkitelevisiot toi myyntiin saksalainen Telefunken vuonna 1934. Britit ja amerikkalaiset seurasivat parin vuoden kuluttua. Väritelevisiossa on kolmen pisteen ryhmiä: sininen, vihreä ja punainen, jotka sytytetään samaan tahtiin. (katso Näyttö).

Litteät televisiot perustuvat yleensä LCD- tai plasmateknologiaan.

Uudet tekniikat ovat tulossa, jotta saadaan teräväpiirtoisempia ja suhteessa litteämpiä televisioita. Tällaisia uusia näyttötekniikoita ovat:

• KED
• FED
• SED
• NED
• OLED
• Laser-tv

Katso myös:

• Digitaalitelevisio
• HDTV
• SDTV

[muokkaa] Sähkönkulutus

Ruotsin kuluttajajärjestön mukaan samalla kuvalaadulla televisioiden sähkönkulutuksen ero voi olla 60 %. LCD-TV kuluttaa vähemmän sähköä kuin plasma-TV. Tutkimuksen mukaan viiden tunnin päivä käytöllä ero voi olla 242 kruunua. Sony kulutti vähiten 315 kWh/vuosi. Plasma-TV mallit: Philips 486 kWh/vuosi ja LG 509 kWh/vuosi.^[2]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
2. ↑ Stora skillnader i energiförbrukningen mellan tv-apparater med likvärdig bildkvalitet 2008

[muokkaa] Katso myös

• Katodisädeputki
• Televisioteollisuuden historiasta Suomessa on tietoa artikkeleissa Finlux, Asa Radio ja Salora.
• PAL-standardi

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Internetix: Televisio
• Internet TV (englanniksi)
• Television historiaa — ensimmäiset 75 vuotta (englanniksi)
• Internet TV Guide (englanniksi)
• Helena Parviainen: Radio ja televisiohistorian alkuajan tapahtumia Suomessa www.lahdenmuseot.fi. Viitattu 2008-2-7.

[muokkaa] Kirjallisuus

• Kortti, Jukka: Näköradiosta digiboksiin – Suomalaisen television sosiokulttuurinen historia. Gaudeamus: Tammer-Paino 2007.