Skaalakorkeus

Wikipedia

Skaalakorkeus H on planeetan kaasukehän tai muun kaasupilven se korkeus, jossa kaasun jokin ominaisuus vähenee kertoimella 2,72 eli e:llä. Maalle hapen skaalakorkeus on 7 km, typen 8 km ja vedyn 120 km. Koko ilmakehän skaalakorkeus on 8,5 km. Vedyn korkea skaalakorkeus merkitsee sitä että vetykaasu karkaa Maan ilmakehästä. Skaalekorkeus määräytyy kaasujen lämpöliikkeestä, eli lämpötilasta ja kaasuosasten massasta.

Sisällysluettelo 1 Skaalakorkeus 2 Muutamia skalakorkeuksia 3 Katso myös 4 Lähteet

[muokkaa] Skaalakorkeus

Maan ilmakehälle skaalakorkeus H = 8500 m, kun lämpötila on 290 K eli noin +17 °C

jossa

• k = Boltzmannin vakio = 1,38x10^-23 J·K^-1
• T = lämpötila kelvineinä
• m = keskimääräinen molekyylipaino, ilmalle 28,964
• g = |gravitaatiosta johtuva painovoiman kiihtyvyys g = 9,81

Skaalakorkeuden H avulla voidaan laksea paineen väheneminen ylöspäin mentäessä, jos paine maan pinnalla tunnetaan

H = skaalakorkeus P_o = Paine korkeudella 0, ilmalle 1,01×10¹⁰Pa P = paine korkeudella z z = korkeus

Huomattava on, että esim. Maata lähempänä olevassa Venuksessa vesihöyryn skaalakorkeus on 40 km, Maassa se on 13 km. Vanuksen vesihöyry karkaa avaruuteen Maata nopeammin ja planeetalla ei senkään takia ole meriä.^[1]

[muokkaa] Muutamia skalakorkeuksia

Muutamia kaasujen skaalakorkeuksia Maalle, Venukselle ja Marsille ^[1]

Kaasu	Molekyyli- paino	Maa	Venus	Mars
Vety H2	2	120	360	290
Happi O2	32	7	23	18
Vesihöyry H2O	18	13	49	32
Hiilidioksidi CO2	44	5	16	13
Typpi N2	28	8	26	20

[muokkaa] Katso myös

• Ilmakehä
• Planeettojen kaasukehät

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Karttunen, Hannu (et al): Tähtitieteen perusteet. Tähtitieteen yhdistys URSA, 2003. ISBN 952-5329-30-5.