Saksan Lounais-Afrikka
Wikipedia
Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika) oli Saksan keisarikunnan siirtomaa vuodesta 1884 vuoteen 1915 nykyisen Namibian valtion alueella. Se oli ainoa saksalainen siirtomaa, johon muutti merkittävä määrä saksalaisia siirtolaisia. Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1915 alueen valloittivat Etelä-Afrikan unionin joukot. Sodan jälkeen alue päätyi Ison-Britannian hallintaan, ja vuonna 1919 siitä tehtiin Kansainliiton hyväksymä Etelä-Afrikan mandaatti.
Saksan Lounais-Afrikan hallintokaupunkina toimi vuosina 1885–1891 Otjimbingwe, vuosina 1891–1915 Windhoek ja vuonna 1915 Grootfontein. Siirtomaa oli 835 100 neliökilometrin suuruinen. Vuonna 1902 sen asukasluku oli noin 200 000, josta noin 2 500 oli saksalaisia. Vuoteen 1914 mennessä siirtomaahan oli saapunut yli 9 000 saksalaista.
