Robert E. Lee
Wikipedia
Robert Edward Lee (19. tammikuuta 1807, Westmorelandin piirikunta, Virginia – 12. lokakuuta 1870, Lexington, Virginia) oli ammattisotilas ja etelävaltioiden menestyksellisin kenraali Yhdysvaltojen sisällissodassa. Hän saavutti erityisesti mainetta voittamalla taisteluja miesmäärältään suurempia vastustajia vastaan. Häntä on usein kutsuttu Amerikan historian parhaaksi sotapäälliköksi ja häntä on usein myös verrattu "Amerikan Napoleoniksi."
18. huhtikuuta 1861 Abraham Lincoln tarjosi Leelle Unionin armeijan ylipäällikön virkaa. Lee kuitenkin hylkäsi tarjouksen, sillä hänen kotiosavaltionsa Virginia oli vain päiviä aikaisemmin eronnut liittovaltiosta. 20. huhtikuuta 1861 Lee erosi Yhdysvaltain armeijan palveluksesta. Hän sanoi, ettei hän pystynyt taistelemaan synnyinvaltiotaan vastaan. 21. huhtikuuta 1861 Lee otti Virginian osavaltion sotajoukot komentoonsa kuvernöörin pyynnöstä.
Leestä tuli sodan kuluessa koko Konfederaation armeijan komentaja. Etelävaltioiden joukot antautuivat Leen johdolla pohjoisvaltioille 9. huhtikuuta 1865. Sisällissodan jälkeen hän kuului sovinnonteon kannattajiin ja toimi sittemmin nimeään kantavan yliopiston johdossa.
Hän kuoli 1870 ja on haudattu Leen kappeliin Lexingtoniin Virginiaan.
