Risteilijä Pallada
Wikipedia
Risteilijä Pallada oli venäläinen panssariristeilijä; saman luokan kaksi muuta alusta olivat Bajan ja Admiral Makarov.
Aluksen pituus oli 135 metriä, leveys 17 metriä ja syväys 6 metriä. Aluksen uppouma oli 18 000 tonnia ja se edusti viimeistä tyyppiä ennen upouutta dreadnought-mallia. Laivan 16 500 hv:n koneet kehittivät 21 solmun huippunopeuden; polttoaineena oli hiili, jota alus poltti vakionopeudellaan sata tonnia päivässä. Vakiomiehistöön kuului 20 upseeria ja 560 miestä. Aseistuksesta puuttuivat vielä dreadnoughteille tyypilliset järeät, pitkän kantaman tykit, sen sijaan siinä oli kaksi 203 mm:n tykkiä, kahdeksan 152 mm:n tykkiä, kaksikymmentäkaksi 75 mm:n kanuunaa ja kaksi 450 mm:n torpedoputkea. Sodan alkaessa aluksen miehistöä vahvistettiin noin viidelläkymmenellä miehellä, pääosin kadeteilla.
Alus oli ehtinyt kapteeni Sergei Magnuksen komennossa osallistua erilaatuisiin tehtäviin jo aiemmin, mm. yhteen tykistötaisteluun saksalaisten panssariristeilijöiden Magdeburg ja Augsburg kanssa, ennen kuin se tapasi kohtalonsa lokakuussa 1914 paluumatkallaan suoritetun tehtävän jälkeen. Saksalainen sukellusvene U-26 (kapteeniluutnantti Egewolf von Berckheim) sai Palladan tähtäimeen ja upotti risteilijän syvään veteen avomerelle 16,5 kilometriä Russarön eteläkärjestä eteläkaakkoon.
Osuma sattui ammusvarastoon. Alus upposi parissa minuutissa ja vain muutama mies ehti pelastautua mukana seuraavan saattueen muihin aluksiin. 611 miestä kuoli.
Etelämpänä liikkuvat risteilijät Amazone, Lubeck ja Augsburg valmistautuivat iskemään yhteen Palladan kanssa, mutta menettivät upottamisen kunnian U-26:lle.
Kapteeniluutnantti von Berckheim, "Itämeren susi", sai Palladan upottamisen johdosta ottaa vastaan ensimmäisen Itämeren joukoille luovutetun rautaristin keisari Wilhelm II-lta; kyseessä oli Keisarillisen laivaston siihen asti suurin yksittäinen voitto merellä.
Hylky on kolmena kappaleena noin 50 metrin syvyydessä, korkeimmat rakenteet nousevat noin 40 metrin tasalle. Kaikki kappaleet ovat nurin päin.
[muokkaa] Lähteet
- Vaheri, Päivi; Hyvärinen, Jari; Saari, Jukka: Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 951-23-3545-X.
- Heikkinen, Helge: Vaarallisilla vesillä. Porvoo: WSOY, 1960.
- Metsävuori, Eka: Rauhan meri. Helsinki: Suomen urheilusukeltajien liitto, 1985.
