Reinhold Svento
Wikipedia
Reinhold Konstantin Svento (vuoteen 1938 Sventorzetski) (24. heinäkuuta 1881, Pietari (Pargala) – 30. maaliskuuta 1973, Lappeenranta) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen (1922–1944) ja Suomen kansan demokraattisen liiton (1945–1948) kansanedustajana, II ulkoasiainministerinä kolmessa hallituksessa (1944–1948) sekä Suomen lähettiläänä Bernissä (1948–1951). Helsingin kaupunginvaltuustoonkin kuulunut Svento toimi myös viidesti presidentin valitsijamiehenä.[1]
Tuomarintutkinnon Pietarin yliopistossa vuonna 1907 suorittanut Reinhold Sventorzetski työskenteli ennen Suomen sisällissotaa muun muassa kenraalikuvernöörin kanslian virkamiehenä. Sisällissodan jälkeen sosiaalidemokraatti Sventorzetski toimi useiden SDP:n lehtien toimittajana. Vaaleissa 1922 hänet valittiin eduskuntaan Mikkelin läänin vaalipiiristä.
Sventorzetski kuului 1920-luvulla SDP:n vasemmistoon ja niin sanottuun huplilaiseen oppositioon. Hänet valittiin SDP:n puoluetoimikuntaan vuoden 1926 puoluekokouksessa. Samana vuonna Sventorzetski vastusti puolueensa menoa hallitukseen. Maltillista oppositiota 1930-luvullakin edustanut Sventorzetski oli yksi SDP:n johtavista ulkopolitiikan asiantuntijoista.[2] Hän kirjoitti mm. kirjan Politiikan taito (1928), jossa hän pohtii kansalaisuutta ja politiikkaa sekä tulevaisuuden kysymyksiä. Jatkosodan jälkeen Svento siirtyi SKDL:n riveihin monien muiden SDP:n puoluejohdon kanssa riitautuneiden tavoin.
Reinhold Sventon poika oli Truvor Svento, talvisodassa kaatunut lupaava säveltäjä.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Reinhold Svento Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
- ↑ Hannu Soikkanen: Kohti kansanvaltaa 1 (SDP 1975), s. 432, 436, 450–451, 578, 592.
