Pedro Álvares Cabral

Wikipedia

Pedro Álvares Cabral (n. 1467 – n. 1520) oli portugalilainen navigaattori ja tutkimusmatkailija. Häntä pidetään ensimmäisenä eurooppalaisena Brasilian löytäjänä (22. huhtikuuta 1500).

Hän syntyi luultavasti Belmontessa, Beira Baixan maakunnassa Portugalissa. Hän oli Fernao Cabralin, Beiran ja Belmonten kuvernöörin ja Isabel de Gouvean kolmas poika. Hän nai Isabel de Castron, kunnostautuneen Fernando de Noronhan tyttären. Hänellä on täytynyt olla erinomainen koulutus navigaattorina ja kokemus merimiehenä, koska kuningas Manuel I piti häntä kykenevänä jatkamaan Vasco da Gaman työtä.

Hänet määrättiin perustamaan pysyvät kauppasuhteet ja levittämään kristinuskoa löytämillään seuduilla, tarpeen vaatiessa asevoimin. Matkan luonteen vuoksi rikkaat firenzeläiset kauppiaat lahjoittivat varoja tutkimusmatkaan ja matkaan lähti myös pappeja. Laivastoon tuli 13 alusta ja 1500 miestä, mukana olivat kapteeneina myös Bartolomeu Dias, Pero Vaz de Caminha ja Nicolao Coelho, da Gaman seuralainen. Itse da Gama osoitti retkelle tarvittavan reitin.

Laivasto lähti Lissabonista 9. maaliskuuta 1500, seuraten reittiä, joka välttäisi Guinealahden tyvenet. Kap Verdeltä lähdettäessä myrsky pakotti kapteeni Luis Pirezin palaamaan Lissaboniin, josta hän purjehti etelämpää reittiä. 22. huhtikuuta havaittiin vuori, jolle annettiin nimi Monte Pascoal ja 23. päivä Cabral nousi maihin Brasilian rannikolle. 25. päivä koko laivasto purjehti Porto Seguron satamaan.

Cabral päätteli maan olevan Tordesillasin sopimuksen mukaisen jakolinjan Portugalin puolella, ja lähetti Andreas Gonçalvezin (joidenkin lähteiden mukaan Gaspar de Lemosin) Portugaliin viemään uutista. Uskoen maan olevan saari, hän antoi sille nimen Vera Cruzin saari ja otti sen haltuun pystyttämällä ristin ja pitämällä jumalanpalveluksen, jota johti fransiskaani Isä Henrique, myöhemmin Ceutan piispa.

Cabral jatkoi matkaa 3. toukokuuta 1500. Kuukauden lopussa laivasto lähestyi Hyväntoivonnientä, jossa myrsky iski upottaen neljä laivaa, mukaan lukien Bartolomeu Diazin. Laivaston vahvuuden pienennyttyä puoleen, Cabral saapui Sofalaan 16. heinäkuuta ja Mosambikiin 20. heinäkuuta. Siellä hän sai sydämelliset tervetulotoivotukset. 26. päivä hän saapui Kilwaan, jossa hän ei päässyt sopimukseen hallitsijan kanssa. 2. elokuuta hän saapui Melindeen, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi. Sieltä hän hankki navigaattorin ohjaamaan laivaston Intiaan. 10. elokuuta Diego Diasin alus, sään erottamana löysi saaren, jolle he antoivat nimen pyhän Laurentiuksen mukaan (nykyisin Madagaskar).

Cabral jatkoi Intiaan ostamaan pippuria ja muita mausteita ja perusti tehtaan Calicutiin, jonne hän saapui 13. syyskuuta. Cochinissa ja Cananorissa Cabral onnistui solmimaan edulliset sopimukset. Vastoinkäymisten jälkeen, jotka päättyivät kaupungin kahden päivän pommitukseen, Cabral lähti paluumatkalle 16. tammikuuta 1501. Hän palasi Portugaliin 23. kesäkuuta 1501, mukanaan vain neljä laivaa kolmestatoista matkalle lähteneestä.

Cabral on haudattu luostariin Santarémissa, Portugalissa. Hänelle on omistettu postimerkkejä, mukaan lukien 1. tammikuuta 1900 juhlistamaan hänen löytönsä 400-vuotispäivää. Brasiliassa hänen kuvansa on ollut 1 sentin kolikossa ja 10 realin setelissä.