Pariisin salonki
Wikipedia
.jpg/180px-This_Year_Venuses_Again_(Daumier).jpg)
Pariisin salonki (ransk. Salon de Paris) on Pariisin Académie des beaux-artsin (Taideakatemia) virallinen taidenäyttely.
Kuninkaan vahvistama ranskalainen taiteensuosimislaitos Académie royale de peinture et de sculpture (Kuninkaallinen maalaustaiteen ja kuvanveiston akatemia), joka on Académie des beaux-artsin yksi osasto, piti vuonna 1673 ensimmäisen puolijulkisen näyttelyn Salon Carréssa. Vuodesta 1725 Salonki järjestettiin Louvren palatsissa, ja silloin se tuli tunnetuksi nimellä Salon de Paris.
Salongin alkuperäinen tarkoitus oli esitellä École des Beaux-Artsista valmistuneiden taiteilijoiden töitä. Koulun oli perustanut Ranskan pääministeri kardinaali Mazarin vuonna 1648. Salongilla oli merkittävä vaikutus Ranskan kulttuurielämään. Näyttely Salongissa oli ainakin seuraavat 200 vuotta tärkeä jokaiselle taiteilijalle, joka halusi menestyä Ranskassa. Salongissa pidetty näyttely tarkoitti kuninkaallista hyväksymistä.
Vuonna 1737 näyttelyt muuttuivat julkisiksi, ja alkuun niitä pidettiin vuosittain, myöhemmin joka toinen vuosi parittomina vuosina. Ne alkoivat kuningas Ludvig IX:n kunniaksi vietettynä juhlapäivänä 25. elokuuta ja kestivät muutamia viikkoja. Kun näyttelytoiminta säännöllistyi ja muuttui julkiseksi, Salongin asemaa ei enää asetettu kyseenalaiseksi.
Salongissa oli esillä maalauksia koko seinän mitalta ja joka sentin täydeltä. Maalausten keskinäisestä kilpailusta saivat taiteilijat aihetta uusille maalauksille, kuten Pietro Antonio Martinin teokselleen Salonki vuonna 1785. Salongin painetut näyttelyluettelot ovat taidehistorioitsijoille tärkeitä lähteitä. Lehdissä julkaistut näyttelyistä tehdyt arviot olivat nykyaikaisen taidekritiikin alku.
1800-luvulla ajatus julkisesta Salongista laajentui vuosittaiseksi valtion rahoittamaksi uusien maalausten ja veistosten jurytetyksi näyttelyksi, joka pidettiin suurissa kauppahalleissa. Avajaisillan juhla oli merkittävä seurapiiritapahtuma ja juhla, josta lehdet saivat aihetta pilapiirroksiin.
Impressionistimaalarit eivät kuitenkaan saaneet töitään riittävästi esille, ja syntyneen hälyn vuoksi Napoleon III perusti näyttelyn Salon des Refusés (Hylättyjen salonki), jossa olivat esillä Salongin sinä vuonna hylkäämät teokset. Näyttely avattiin 17. toukokuuta 1863, jolloin avantgardismin katsotaan syntyneen. Impressionistit pitivät useina vuosina omia näyttelyjään. Vuonna 1881 Salonki menetti valtion rahoituksen, jolloin eräs taiteilijaryhmä perusti Société des artistes françaisin (Ranskan taiteilijaseura), joka otti näyttelyn pitämisen vastuulleen.
Vastauksena monien taiteilijoiden silloisiin ajatuksiin järjestön byrokraattisuudesta ja vanhoillisuudesta, ryhmä maalareista ja kuvanveistäjiä, johtajanaan Pierre-Auguste Renoir ja Auguste Rodin, perusti vuonna 1903 Salon d'Automnen (Syyssalonki).
