Metsästäjä-keräilijät
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Rajut yleistykset vaativat lähteet |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sedentismin ja vuotuiskierron erosta ei ole sanaakaan, vaikka se on hyvin merkittävä |
Metsästys-keräily tarkoittaa elämäntapaa, jossa ravintoa ei tuoteta, vaan se hankitaan villistä luonnosta. Metsästys-keräilykulttuurissa elävä ihminen on metsästäjä-keräilijä. Myös kalastus on metsästys-keräilykulttuuria. Keräily viittaa munien, hyönteisten sekä villikasvien kuten juuresten, siementen, marjojen ja hedelmien hyödyntämiseen. Metsästykseen ja/tai kalastukseen perustuvaa elinkeinoa voidaan kutsua pyyntikulttuuriksi.
Ihmiskunnan kantavanhempien harjoittama metsästys-keräilykulttuuri on lähes täysin korvautunut maanviljelyllä ja karjanhoidolla.
Metsästys-keräilyn ero maanviljelyyn ja karjanhoitoon voi rajatapauksissa olla hämärä. Jo metsästäjä-keräilijät esimerkiksi muokkasivat ympäristöä luodakseen olosuhteita sopivammille riistaeläimille, esimerkiksi Australiassa kulottamalla. Linnuille on myös voitu tehdä pesäpaikkoja munien tuotantoa varten, joka muistuttaa jo tarhausta. Kiinni saatu eläimenpoikanen on voitu kasvattaa isoksi, ja syödä vasta sitten. Historiallisesti monin paikoin metsästys-keräilystä on siirrytty ruoantuotantoon asteittain. Tehostettu keräily tarkoittaa keräiltävän alueen kasvien säilyttämistä esimerkiksi keräämällä vain osa kasveista pois, etteivät ne kuole, kitkemällä rikkaruohoja, ajamalla tuholaiseläimiä pois ja niin edelleen.
Ruoantuotanto on myös voinut olla rinnakkainen ruoanhankintakeino metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn lisäksi. Teollisuusmaissakin on edelleen jonkin verran keräilyä ja metsästystä, vaikka niiden avulla saadaankin vain pieni osa ravinnosta.
Metsästäjä-keräilijöillä on usein huomattavan paljon vapaa-aikaa. He käyttävät suhteellisen pienen osan elämästään ruoan hankintaan. Vapaa aikaa käytetään esimerkiksi nukkumiseen, vierailuihin, koruompeleiden tekemiseen ja tanssimiseen. Useilla alueilla ravinnonsaanti perustuu enemmän keräilyyn, joka on usein naisten työtä, kuin metsästykseen, jonka tuotto on sattumanvaraista.[1] Metsästäjä-keräilijät joutuvat usein liikkumaan alati ruoan etsinnän takia, eikä näillä heimoilla ole sen takia juurikaan omaisuutta, jota ei voisi kantaa mukana. Monissa kulttuureissa ei edes tunneta possessiivisanoja kielessä ("minulla on jousipyssy" voidaan korvata sanomalla esimerkiksi "kuljen jousipyssyn kanssa" ja "minulla on kaksi siskoa" voidaan korvata sanomalla "asun kahden siskon kanssa"). Koska metsästäjä-keräilijät eivät, toisin kuin maanviljelijät, tee työtä maan eteenlähde?, metsästäjä-keräilijäkulttuureissa ei tunneta maanomistuksen käsitettä, vaan pohjimmiltaan kaikki maa on yhteistälähde?. Kuitenkin väestönkasvun ollessa voimakas, metsästäjä-keräilijät usein elävät alueen ekologisen kantokyvyn ylärajoilla.
Koska kuitenkin syntyvyys on korkea, väestöä joudutaan usein säätelemään, jottei alueen kantokyky rasittuisi. Tässä saatetaan turvautua esimerkiksi pitkiin tabuilla varmistettuihin imettämisaikoihin tai vastasyntyneiden taikka vanhusten surmaamiseen. Poliittinen järjestelmä metsästäjä-keräilijöillä on usein sellainen, että kylässä on päällikkö, joka toimii tärkeissä kysymyksissä konsensuksen tekijänä, joka sovittelee eri näkemyksiä. Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt ovat olleet monessa tapauksessa suhteellisen tasa-arvoisia niitä seuranneisiin maanviljely-yhteisöihin verrattuna. Asioista on voitu päättää yhdessä. Muiden työn tuloksilla elävää yläluokkaa tai yksinvaltaisia johtajia on ollut vain harvoin.
Muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole. Yhteiskunta koostuu pienistä ja suhteellisen itsenäisistä leiri- tai kyläyhteisöistä. Koska muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole, heimoyhteisöä suuremman valtakunnan hallitsemiseen vaadittavaa byrokratiaa ja organisaatiota on mahdotonta koota metsästäjä-keräilykulttuurista. Mm. Jared Diamond on tarkastellut tätä asiaa teoksessaan "Tykit, taudit ja teräs".
Metsästäjä-keräilijöiden uskonto on usein ollut šamanistinen ja animistinen. Monet heimot, kuten jivarot, uskovat magiaan ja noituuteen.
Nykyaikana metsästys ja keräily ovat pääasiallisina ravinnonhankintakeinoina vain eräiden harvalukuisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Tällaisia ovat muun muassa osa Afrikan saneista sekä Etelä-Amerikassa tietyt intiaaniheimot.
