Konstantinus II
Wikipedia
Konstantinus II (316–340) oli Konstantinus Suuren ja keisarinna Faustan vanhin poika. Hän hallitsi Rooman läntisimpiä provinsseja vuosina 337–340.
Konstantinus nimitettiin apukeisariksi (caesar) jo 1-vuotiaana. Hän seurasi lapsena isäänsä monille sotaretkille ja johti 16-vuotiaana visigoottien vastaista taistelua Tonavan rintamalla. Hänen nuoren ikänsä vuoksi johtajuus lienee kuitenkin ollut nimellistä.
Isänsä kuoltua Konstantinuksesta tuli keisari yhdessä veljiensä Constantius II:n ja Constansin kanssa. Konstantinus sai hallittavakseen Gallian, Britannian ja Hispanian. Hän ei kuitenkaan ollut ilmeisesti tyytyväinen saamaansa osuuteen valtakunnasta, sillä vuonna 340 hän ryhtyi sotatoimiin veljeänsä Constansia vastaan aikoen vallata tältä Italian. Valtaus epäonnistui surkeasti, sillä Konstantinus sai surmansa väijytyksessä Aquileian kaupungin lähellä.
Konstantinuksen lyhyestä hallintokaudesta on säilynyt vain vähän tietoja. Voidaan tosin olettaa, että hän oli korkeintaan keskinkertainen kyvyiltään. Konstantinus Suuren vanhimpana poikana hänen olisi kulunut periä koko valtakunta, mutta ilmeisesti hänen isänsä ei luottanut hänen kykyihinsä ja päätti poikkeuksellisesti tehdä kaikki kolme poikaansa vallanperijöiksi.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.
| Edeltäjä Konstantinus Suuri |
Rooman keisari Kanssahallitsijat: Constantius II ja Constans |
Seuraaja Constans |
