Kirjain
Wikipedia
Kirjain on äännekirjoituksen perusmerkki. Jokainen esittää, pyrkii esittämään tai on joskus esittänyt jotain puhutun kielen foneemia. Joukko kirjaimia muodostaa aakkoset.
Grafeemi on laajempi käsite, joka kattaa kaikki kirjoituksessa käytettävät merkit, mukaan lukien numerot, välimerkit ja muiden kuin aakkospohjaisten kirjoitusjärjestelmien merkit (esimerkiksi kiinan kirjoitusjärjestelmän hanzi-merkit).
Kirjaimella voi olla useampia kielen oikeinkirjoituksen velvoittamia muotoja, esimerkiksi latinalaisten aakkosten gemena (”pienet kirjaimet”) ja versaali (”suuret kirjaimet”), jotka lausutaan samalla tavalla. Kirjoitusmerkki kuvaa tällöin yhtä kirjaimen muotoa. Kirjoitusmerkillä voi vuorostaan olla useampia glyyfejä eli esitysmuotoja, jotka eivät kuitenkaan muuta sen merkitystä.
Yleisin kirjain suomen kielessä on a.[1]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Matti Pääkkönen: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
