Kenkä

Wikipedia

Kengät on vaatekappale, joka suomen kielessä tarkoittaa jalkojen ympärille puettavia kovapohjaisia jalkineita. Yleensä kengät riisutaan astuttaessa sisälle, mutta joissain kulttuureissa kengät pidetään jalassa koska esimerkiksi jalkahien hajun pelätään loukkaavan isäntää. Arabit pitävät kengänpohjien näyttämistä loukkauksena.

[muokkaa] Historia

Varhaisimmat jonkinlaiset kenkiin viittaavat löydökset ovat Missourista 8000 eaa. Egyptiläiset maalaukset ja Alpeilta löytynyt jäämies todistavat kenkiä olleen jo 3300 eaa. Ennen 1000-lukua erityyppisiä sandaaleja käyttivät mm. kreikkalaiset, joille kenkien käyttö symboloi varallisuutta ja asemaa. Roomalaisten sandaaleista puolestaan kehittyi yksinkertaisia saappaita. 1100-luvulla keltit käyttivät nahkatossuja, jossa oli sisäpuolella turkki lämmittämässä.

Kenkien muotivirtaukset kärjistyivät mm. keskiajalla, jolloin kengissä saattoi olla jopa puolimetriset suipot kärjet. Korkokengät keksittiin ja joissain lähteissä viitataan itseensä Leonardo da Vinciin. 1500-luvulla tulivat muotiin kävelykelvottomat, jopa puoli metriä korkeat korokepohjat, Chopinet. 1600-luvulla yleistyivät kengännauhoilla kiristettävät kengät. Ranskan Kuningas Ludwig XIV käytti korokepohjakenkiä villiten Euroopan hovit.

1700 luvulla kenkäteollisuus kehittyi ja sarjatuotanto alkoi. Ensimmäiset kenkätehtaat perustettiin ja samoin ensimmäinen kenkäkauppa avattiin Bostonissa. 1900-lukua lähestyttäessä keksittiin mm. urheilukengät ja kenkien valmistus helpottui ompelukoneen keksimisen ansiosta. Kenkämuoti vaihteli 1800-luvulta 1900-luvulle kreikkalaistyyppisistä sandaaleista korkealle napitettaviin saappaisiin.

1900-luvun alussa naisten hameet olivat niin pitkiä, että kengistä näkyi useimmiten vain kärjet. Mustat saappaat olivat yleisimpiä, miehillä mustat nahkakengät. Hameiden lyhentyessä ja kaventuessa kenkiin tulee värejä ja malleista avoimempia. 30-luvulla synteettiset materiaalit mahdollistivat uudenlaisia malleja. II-maailmansota rajoitti nahan saantia ja tuolloin kangas ja keinomateriaalit yleistyivät kengissä. 1950 luvulta lähtien korkeakorkoiset avokkaat yleistyivät naisilla. Muovi ja vinyyli yleistyvät materiaaleina 60-luvulle tultaessa, miesten kenkämallistokin alkoi monipuolistua. Disco-villitys tuo korokepohjat miesten kenkiin. 80-luvulle tultaessa kengät mataloituvat ja urheilumuoti sekä kirkkaat värit olivat suosittuja teemoja. 90-luvulla ideoitiin runsaasti erilaisia malleja tossuista ja saappaista. Retro-muoti toi 70-luvun korkeita pohjia ja eri aikakausien kierrätys yleistyy kenkämuodissakin tultaessa 2000-luvulle.

Suomessa maaseutuväestön perinteiset jalkineet olivat tuohivirsut. Virsut valmistettiin punomalla tuohisuikaleista. suutarit tekivät kylissä kenkiä "mittatilaustyönä" vielä pitkälle 1940-luvun jälkeenkin. Pitkävartiset saappaat miehillä ja varsikengät naisilla olivat pitkään "muotia". Matalat kengät alkoivat Suomessakin yleistyä kaupungeista käsin 1950-luvulla.

1960- ja 1970-luvulla kenkien valmistus alkoi siirtyä halvan työvoiman maihin. Erityisesti lenkki- ja urheilukenkiä tuotetaan kaukoidässä. Eurooppaan jäi vain pieni "kotimarkkinateollisuus", joka tuottaa korkeatasoisia jalkineita.

[muokkaa] Kenkätyypit

Kengät voidaan jakaa monella tavalla ryhmiin,

• Käyttötarkoitus: Työkengät - Vapaa-ajankengät - Juhlakengät - Sisäpelikengät
• Varren mukaan: Saappaat - Nilkkurit - Puolikengät - avokkaat - sandaalit
• Vuodenajan mukaan: Kesäkengät - Talvikengät
• Tyylin mukaan: Gootti, Rock, Hip-hop...

[muokkaa] Mittatilauskengät ja markkinointi

Mittatilauskengät valmistetaan yksilöllisesti vastakohtana teollisena massatuotantona valmistetuille kengille, jotka on tehty keskivertojalkaan perustuvan vakiomalliin. Suomessa on muutamia yrityksiä, jotka valmistavat mittatilauskenkiä. Uuden teknologian käytön seurauksena on lisäksi ilmaantunut välimuotoja, jotka perustuvat sopivimman kengän valintaan - mutteivät ole mittatilauskenkiä sanan perinteisessä merkityksessä. Suomalainen Pomarfin Oy:n valmistavat Left foot -kenkämallisto joutui markkinaoikeuteen vuonna 2005 harhaanjohtavan markkinoinnin takia kysymyksen tiimoilta (ks. markkinaoikeuden päätös 29.9.2005).