Kanadan kilpi
Wikipedia
Kanadan kilpi on suuri kratoni koillisessa Pohjois-Amerikassa, pääosin Kanadassa ja Grönlannissa. Kilpi koostuu karusta kivestä, joka on muodostunut prekambrisella ajalla, 4 500–540 miljoonaa vuotta sitten.
Grönlannin osuutta lukuun ottamatta kilpi on lähes pyöreä, minkä vuoksi se muistuttaa soturin kilpeä ja hevosenkenkää. Kilven keskellä on Hudsoninlahti. Kilpi kattaa suuren osan Grönlannista, Labradorin, suurimman osan Québecistä, suuren osan Ontariosta, pieniä osia New Yorkia, Michigania, Wisconsinia ja Minnesotaa, suuren osan Manitobaa, pohjoisen Saskatchewanin, pienen osan koillista Albertaa, sekä arktisten alueiden itäosia eli yhteensä noin 8 miljoonan neliökilometrin laajuisen alueen. Kilpi ulottuu itse asiassa jopa lännen Kordillieereille ja idän Appalakeille, mutta muodostumat ovat yhä maanalaisia.
Alla piilevä kalliorakenne sisältää myös Hudsoninlahden, sekä Pohjois-Amerikan ja Grönlannin välisen merialueen, mutta joidenkin määritelmien mukaan ne eivät ole osa kilpeä, koska ne sijaitsevat veden alla.
Kanadan kilvellä ovat eräät maailman suurimmat malmiesiintymät. Maaperässä on huomattavia esiintymiä nikkeliä, kultaa, hopeaa ja kuparia. Ympäri aluetta on useita kaivoskaupunkeja, joissa näitä mineraaleja kaivetaan esiin. Suurin ja tunnetuin näistä on Greater Sudbury Ontariossa. Kilpeä peittävät myös laajat havumetsät, minkä vuoksi alue on tärkeä metsänhakkuualue.
[muokkaa] Geologia
Kilven nykyinen maanpinta on hyvin ohutta maaperää peruskallion päällä, joka pilkottaa monin paikoin esiin. Tämä johtuu ankarista viime jääkauden aikaisista jäätiköitymisistä, jotka peittivät kilven ja hankasivat kalliota. Jokien ja järvien suuri määrä alueella johtuu alueen nuorista vedenjakajista, jotka eivät ole vielä lajittuneet. Lisäksi jääkauden jälkeinen maanpinnan takaisinmuotoutuminen on yhä käynnissä. Alun perin alueella oli suuria vuoria ja paljon vulkaanista aktiivisuutta, mutta viime vuosituhansien kuluessa alue kului nykyiseen melko matalaan muotoonsa.
Vuorien kannat ovat syvällä, ja ne ajelehtivat tiheämmässä maankuoren vaipassa. Kun vuoret kuluvat, nousevat niiden kannat puolestaan pinnalle ja alkavat kulua. Kallio, joka tällä hetkellä muodostaa kilven pinnan, oli aikoinaan syvällä maankuoressa. Korkea paine ja lämpötila noissa syvyyksissä tarjosi sopivat olosuhteet mineralisoitumiselle.
