Jules Hardouin-Mansart
Wikipedia
Jules Hardouin-Mansart (s. 16. huhtikuuta 1646 Pariisissa, Ranskassa – k. 11. toukokuuta 1708 Marlyssä, Ranskassa) oli ranskalainen arkkitehti, jota pidetään ranskalaisen barokkiarkkitehtuurin kärkinimenä.
Vielä nuorena nimellä Hardouin opiskeli isosetänsä kuuluisan François Mansartin alaisuudessa. Hardouin peri Mansartilta kokoelman suunnitelmia ja piirroksia ja otti käyttöönsä tunnetun nimen. Hardouin-Mansard palveli Ludvig XIV:nnen pääarkkitehtina laajentaen kuninkaallista linnaa Saint-Germain-en-Layessa ja Versaillesissa vuodesta 1675. Hänestä tuli Surintendant des Bâtiments du Roi (Kuninkaallisten töiden ylivalvoja). Hän suunnitteli kaikki Versaillesin linnan laajennukset ja uudelleenrakentamiset mukaan luettuna pohjois- ja eteläsiivet, kuninkaallisen kappelin (Robert de Cotten kanssa) ja kiitetyn Peilisalin, jonka hän sisusti Charles Le Brunin kanssa.
Hardouin-Mansartin tunnetuimpia töitä Pariisissa ovat muun muassa Pont Royal, Church Saint-Roch, Hôtel des Invalidesin kappeli Eglise du Dome, Victoires-aukio ja Vendôme-aukio. Useimmat näistä antavat oman leimansa Pariisin luonteella ja ovat turistien nähtävissä.
