J. D. Salinger

Wikipedia

Jerome David Salinger (s. 1. tammikuuta 1919, New York City) on yhdysvaltalainen kirjailija, parhaiten tunnettu teoksestaan Sieppari ruispellossa, joka julkaistiin vuonna 1951.

Salingerin tuotannon hallitseva teema on häiriintyneen nuoren miehen mieli ja lasten tervehdyttävä vaikutus sellaisen nuoren miehen henkiseen elämään. Siepparin lisäksi hän on kirjoittanut useita novelleja, monissa samat päähenkilöt kuin Siepparissa: Holden Caulfield ja Glassin perhe.

Salingerin omaa elämää järkyttivät toisen maailmansodan taisteluissa vietetyt vuodet. Joissakin sodan jälkeen kirjoitetuissa novelleissa kertojana on traumaattisia kohtaloita kokenut sotilas.

Vanhemmilla vuosillaan Salinger on eristäytynyt täysin, eikä hän ole julkaissut uusia teoksia vuoden 1965 jälkeen. Hänen kerrotaan olleen kiinnostunut hindulaisuudesta ja skientologiasta.

[muokkaa] Elämä

Jerome David Salinger syntyi 1. tammikuuta 1919 Manhattanilla. Hänen isänsä Sol Salinger oli Puolasta lähtöisin ollut juutalainen, joka oli töissä lihan maahantuojalla. Äiti, Marie Jillich, oli puoliksi skotlantilainen ja puoliksi irlantilainen. Kun Salingerin vanhemmat menivät naimisiin, hänen äitinsä muutti nimensä Miriamiksi, jotta häntä luultaisiin juutalaiseksi. Salinger sai tietää tästä vasta bar mitzvahnsa jälkeen eli 13-vuotiaana. Hänellä oli sisar Doris, joka syntyi vuonna 1911.

Nuorena Salinger kävi julkisia kouluja, yhdeksännen ja kymmenennen luokan yksityisessä McBurneyn koulussa ja myöhemmin Valley Forgen sotilaskoulua. Hän kirjoitti jo McBurneyn koulussa koulun lehteen, mutta aloitti vasta Valley Forgessa tarinoiden kirjoittamisen. Hän aloitti ensimmäisen vuoden New Yorkin yliopistossa, mutta lopetti opinnot jo seuraavana keväänä, jotta voisi työskennellä risteilyaluksella. Seuraavana syksynä hänet lähetettiin Wieniin oppimaan lihan maahantuonnin ammattia. Siellä hän voisi myös harjoitella ranskan ja saksan kielen taitojaan.

Salinger lähti Itävallasta noin kuukausi ennen kuin Hitler valtasi sen, 12.3.1938. Sinä syksynä hän meni Ursinus Collegeen, Pennsylvaniaan, mutta oli siellä vain yhden lukukauden. Salinger kävi Columbia Universityn iltakirjoitusluennoilla vuonna 1939. Opettajana oli Whit Burnett, Story Magazinen pitkäaikainen päätoimittaja. Toisen lukukauden aikana tämä huomasi jonkin asteista lahjakkuutta nuoressa Salingerissa. Maalis-huhtikuisessa Story-lehdessä Burnett julkaisi Salingerin ensimmäisen novellin, The Young Folks. Burnett ja Salinger olivat pitkään yhteydessä toisiinsa, vaikka heillä tuli hieman erimielisyyksiä.

Vuonna 1941 Salinger alkoi seurustella Oona O’Neillin, Eugene O'Neillin tyttären kanssa, jolle hän lähetti pitkiä kirjeitä päivittäin. Seurustelu päättyi, kun Oona aloitti suhteen Charlie Chaplinin kanssa. Salinger liittyi armeijaan vuonna 1942. Hän oli US. 12. Infantry Regimentin kanssa mukana Toisen Maailmansodan rajuimmissa taisteluissa. Normandiasta Saksaan ulottuneen kampanjan aikana hän tapasi ja kirjoitti kirjeitä Ernest Hemingwayn kanssa.

Salinger työskenteli vastavakoilussa, jossa hänen tehtävänään oli kuulustella sotavankeja hyödyntäen näin vieraiden kielten taitoaan. Hän oli ensimmäisten sotilaiden joukossa jotka menivät vapautettuun keskitysleiriin. Hän kertoi myöhemmin tyttärelleen: ”Et koskaan oikeasti saa palaneen lihan hajua kokonaan pois nenästäsi, vaikka kuinka kauan elät.” Salingerin sotakokemukset saattoivat vaikuttaa häneen henkisesti. Hän oli jonkin aikaa sairaalassa taistelustressin vuoksi Saksan kukistamisen jälkeen. On todennäköistä, että hän käytti sodanaikaisia kokemuksiaan useassa tarinassaan, kuten esimerkiksi kertomuksessa ”For Esmé with love and sgualor”, jonka kertoja on traumoja kärsinyt sotilas. Hän jatkoi tarinoiden julkaisua sodan aikana ja jälkeenpäin aikakausilehdissä esim. Collier’s ja Saturday Evening Post.

Saksan kukistumisen jälkeen Salinger ilmoittautui kuusi kuukautta kestävään natsismin vastaiseen toimintaan Saksassa. Hänen pidättämiensä natsien joukossa oli Sylvia-niminen saksalainen nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1945 ja jonka hän toi takaisin Yhdysvaltoihin. Avioliitto hajosi kahdeksan kuukauden jälkeen ja Sylvia palasi Saksaan.

[muokkaa] Suomennetut teokset

• Sieppari ruispellossa (suom. 1961 ja 2004) (The Catcher in the Rye, 1951)
• Yhdeksän kertomusta (suom. 1966) (Nine Stories, 1953)
• Franny ja Zooey (suom. 1962) (Franny and Zooey, 1961)