Honoré Gabriel de Riquetti de Mirabeau

Wikipedia

Honoré Gabriel de Riquetti de Mirabeau (1749 - 1791) eli suuri Mirabeau oli varakreivi, säätynsä hylkäämä ja hylännyt, jota kutsuttiin "vallankumouksen aivoiksi ja kieleksi" (Octave Aubry).

Hänen isänsä Mirabeau vanhempi oli kuuluisa fysiokraatti, taloustieteilijä, jonka ajatukset loivat pohjaa Mirabeaun puolittaiselle liberalismille.

Myrskyisen nuoruuden, upseerivuosien ja vankeuden jälkeen Mirabeau julkaisi teoksen Des Lettres de Cachet et des prisons d'état (1782), jossa hän hyökkäsi kaunopuheisesti verojärjestelmää vastaan osoittaakseen sen sekä filosofisesti epäoikeudenmukaiseksi että perustuslain vastaiseksi. Sitten hän hyökkäsi vallanpitäjiä vastaan niin kiivaasti, että joutui pakenemaan Hollantiin, josta hän myöhemmin siirtyi Euroopan toiseen melko vapaaseen maahan Englantiin. Siellä johtavat whigit (liberaalit) ottivat hänet hyvin vastaan, he ihailivat hänen teoksiaan. Englannissa Mirabeau perehtyi Amerikan vallankumouksen pamfletteihin ja omaksui niiden ajatuksia.

Välillä hän hieroi sovintoa Ranskan kanssa ja pääsi diplomaatiksi muttei sopinut alalle.

Kun valtiopäivät kutsuttiin koolle vuonna 1789, Mirabeau ei kelvannut aatelisille mutta hän tuli valituksi kolmannen säädyn edustajana ja hänestä tuli kansalliskokouksen ja koko Ranskan johtava hahmo kahdeksi vuodeksi, joskaan aina hänen neuvonsa mukaan ei toimittu. Hänen puheensa olivat sekä loogisia että intohimoisen innostavia. Hän halusi englantilaista muistuttavan valtiojärjestelmän, jossa hallitus toimisi englantilaistakin paremmin sopusoinnussa kansan tahdon kanssa. Mirabeau torjui kuningattaren lahjontayrityksen.

Mirabeau järjesti perustuslakia säätävän kansalliskokouksen voiton, ja hänestä tuli kokouksen johtaja "kuninkaallisen istunnon " jälkeen 23. kesäkuuta 1789.

Hän vaati kansalliskokoukselta toimia eikä vain puhetta: vanha valta olisi kukistettava, jotta uusi voitaisiin muodostaa. Hän myös neuvoi kuningasta luopumaan itsevaltiudesta ja feodalismista ja asettumaan perustuslailliseksi hallitsijaksi kansan edustajien alaisuuteen. Vaikka tämän salaisen kirjeenvaihdon sisältö oli sopusoinnussa Mirabeaun avoimen poliittisen ohjelman kanssa, sen paljastuminen Mirabeaun kuoleman jälkeen johti Mirabeaun epäsuosioon.

Kansalliskokous päätti ettei sen jäsen voi toimia ministerinä, mikä tuhosi parlamentaarisen järjestelmän ja esti Mirabeaun hallituksen muodostamisen. Mirabeau salamoi ja jyrisi turhaan; kuuden kuukauden yhtämittaisen työvauhdin jälkeen hän sairastui vakavasti maaliskuun 1791 lopussa ja menehtyi - henkilääkäri Cabanisin mukaan - munuaisten toiminnan loppumisen aiheuttamaan virtsamyrkytykseen 2. huhtikuuta.

Aubryn mukaan syy Mirabeaun sairauteen oli alkoholin ylenmääräinen käyttö unen jos ravinnonkin korvikkeena eli yksinkertaisesti elimistön kohtuuton ylirasittaminen.

Hautajaiset olivat mahtavat. Käyttöön vihkimättömästä uudesta Sainte-Genevieven kirkosta tuli nyt Ranskan Panthéon, jonne Mirabeau haudataan laatan alle. Laatassa on teksti: "SUURMIEHELLE KIITOLLISELTA ISÄNMAALTA". Hautakiveen kaiverrettiin Mirabeaun viimeinen sana "dormir" (nukkua) ja se oli aina valkeiden kukkien peittämä - kunnes hänen salainen kirjeenvaihtonsa kuninkaan kanssa löytyi ja joutui konventin haltuun: silloin suurmies menettikin arvonsa siinä paikassa ja hänen jäännöksensä viskattiin rikollisten yhteishautaan.

La Fayetten alun perin lausuma häijy kohteliaisuus Mirabeausta kuului:

- "Hän pettää vain vakaumustensa mukaisesti" (Aubry).

Paikan Panthéonissa peri terrorin alkulaukauksena murhattu kiihottaja Jean-Paul Marat. Hänkään ei saanut olla siellä ikuisesti, vaan jäännökset siirrettiin muualle terrorin loputtua, kun ajat muuttuivat ja Maratin ajatukset herättivät enää vain kauhua. Marat tosin siirrettiin syrjäiseen Sainte-Genevieven hautausmaahan eikä yhteishautaan kuten edeltäjänsä. Asialla ei käytännössä ollut suurtakaan eroa; hänen patsaansa ja rintakuvansa tuhottiin sekä palvonta loppui.