Harpyijat
Wikipedia
Harpyijat (muinaiskreikaksi Ἅρπυια) ovat siivekkäitä naisia Kreikan mytologiassa. Ne esiintyvät monissa myyttisissä kertomuksissa kiusaten ihmisiä viemällä ruokaa, mutta joissakin myös ihmisiä.
Kuningas Fineus oli vaihtokaupassa Zeus-ylijumalan kanssa luopunut näkökyvystään ja saanut tilalle kyvyn nähdä tulevia tapahtumia. Myöhemmin kuningas loukkasi Zeusta paljastamalla jumalien salaisia suunnitelmia. Rangaistukseksi Zeus lähetti harpyijat piinaamaan kuningasta. Koska ne anastivat kaiken ruoan, kuningas tuomittiin harpyijan kohtaloon: sammumattomaan nälkään.
Argonauttien käynti pelasti sokean Fineuksen. Argonautit tarvitsivat neuvoja reitinvalintaansa ja lupasivat vastapalveluksen. Fineus järjesti runsaat pidot, ja harpyijat tulivat pian osingolle. Argonauttien laivalla matkanneet siivekkäät Zetes ja Kalais vetivät aseensa esiin ja ajoivat lentäen harpyijat pois. Yksi harpyijoista putosi ja hukkui pakomatkalla jokeen, joka sai nimekseen Harpyes.
Harpyijan nimi on annettu oikealle petolinnulle: Etelä-Amerikan sademetsissä elävälle mahtavalle kotkalajille, joka on kyllin vahva sieppaamaan latvustosta apinoita ja laiskiaisia. Harpyija-sanasta on lähtöisin myös suomen kielen rumaa vanhaa naista tarkoittava sana harppu.lähde?
