Hannes Leinonen

Wikipedia

Hannes Leinonen (s. 7. maaliskuuta 1916, k. 8. maaliskuuta 1986) oli teologian tohtori sekä Oulun hiippakunnan piispa vuosina 1965-1979.

Hän syntyi Ruukissa kauppias Leonard Aleksanteri Leinosen ja Hilda o.s. Päkkilän lapsena. Käytyään kansa- ja yhteiskoulun kotikonnuillaan ja lukion Oulun lyseossa hän suoritti teologian opintonsa Helsingissä. 1930-luvulla hän osallistui väkevästi kieli- ja ylioppilaspolitiikkaan Akateemisen Karjala-Seuran jäsenenä. Kotiseutunsa miesten kanssa hän näki ja koki käytännössä myös sodat. Hänen hengellinen kotinsa oli lestadiolaisuudessa ja korkein haaveensa sielunpaimenen virka jossain Pohjois-Suomen seurakunnassa. Hänestä tulikin Suomen pohjoisten kiveliöitten ja jokilaaksojen pappi ja piispa.

Haave Pohjoisen sielunpaimenen tehtävästä uhkasi kariutua vaikeaan haavoittumiseen jatkosodassa, mutta elämä voitti ja hän pääsi toteuttamaan kutsumustaan Rantsilassa, Uhtuan suunnalla jatkosodassa, Hyrynsalmen sotasairaalassa, länsirajan asevelipapin virassa, Tuusulan sotavammasairaalassa, Kuusamossa, Pellossa ja Kemissä, kunnes hän asettui Ylitornion kirkkoherran virkaan 1953. Tästä virasta hän siirtyi hoitamaan piispan virkaa.

Hannes Leinonen oli ennen kaikkea saarnamies, mutta armoitettu kaskunkertoja ja itsekin kaskujen kohde. Hänen kirjallisesta tuotannostaan välittyy myös hänelle ominainen huumori.

[muokkaa] Lähteet

Hannes Leinonen, Moniaita Muisteluksia 1 ja 2, ISBN 951-96174-1-8 (I Osa) ja ISBN 951-96174-2-6 (II Osa)