Glottaaliklusiili
Wikipedia
Glottaaliklusiili on äänihuulet sulkemalla äännettävä klusiili (umpiäänne), foneettisessa merkinnässä [ʔ]. Suomessa glottaaliklusiili on verrattain yleinen, se esiintyy esimerkiksi kaikkien jäännöslopukkeellisten sanojen ja vokaalilla alkavien sanojen välissä vajaapitkänä geminaattana (kuten muutkin konsonantit jäännöslopukkeen yhteydessä, siis merk. yleensä [oleˣˀaina] > [oleˀˀaina] > *[oleʔ̆ʔaina] > [oleʔaina]), sekä yhdyssanoissa yhdysmerkin kohdalla, eli silloin kuin yhdysosien viimeinen ja ensimmäinen vokaali on sama (<linja-auto> = [linjaʔauto]).
Suomensukuisista kielistä võrossa on erillinen foneemi 'q' glottaaliklusiilille; esimerkiksi nominatiivin monikko on 'q', esim. bussiq vrt. suomen bussit. Ranskassa se merkitään H, kuten "hôtel". Brittienglannin joissain murteissa, kuten cockney'ssa T ja TT ääntyy glottaaliklusiilina, esim. Britain, butter. Transkriptiossa käytetään yleensä heittomerkkiä: Bri'n, wi' li'l bi' of bu'er. Monissa kielissä sille on erillinen kirjain: arabiassa ja hepreassa sille on oma kirjain, ja mm. havaijissa käytetään käännettyä pilkkuä (‘) eli ‘okinaa. Tanskassa ns. stød-ilmiö lisää glottaaliklusiilin, esim. "hund" ääntyy [hunʔ].
