Gösta Sundqvist
Wikipedia
| Gösta Sundqvist | |
| Syntymäaika: | 17. toukokuuta 1957 |
| Syntymäpaikka: | Espoo, Suomi |
|---|---|
| Aktiivisena: | 1978 - 2003 |
| Kuolinaika: | 16. elokuuta 2003 (46 vuotta) |
| Kuolinpaikka: | Espoo, Suomi |
| Oikea nimi: | Gösta Erik Sundqvist |
| Muu(t) nimi/nimet: | Göde |
| Merkittävä(t) rooli(t): | Leevi And The Leavings Koe-eläinpuisto |
| IMDb | |
| Palkinnot | |
| Juha Vainion sanoittajapalkinto 1996 |
|
Gösta Erik[1] Sundqvist (17. toukokuuta 1957 Espoo – 16. elokuuta[2] 2003 Espoo) oli suomalainen laulaja, lauluntekijä, muusikko ja radiokoomikko. Hän toimi Leevi and the Leavings -yhtyeen solistina sen perustamisesta lähtien. Sundqvist myös sävelsi, sanoitti ja sovitti itse kaikki yhtyeen kappaleet. Leevi and the Leavingsin ohella Sundqvist teki myös kappaleita Aarne Tenkaselle useilla eri salanimillä. Näitä olivat L. Samarialainen, Erkki Salpola ja Pentti Jormanainen. Sundqvist teki elinaikanaan kaikki Aarne Tenkasen kappaleet.
Musiikkitöiden lisäksi Sundqvist teki myös useita eri nimisiä radiohupailuja Yleisradiolle, joita ovat mm. Tietokoneenkorjauskurssi, Belgialaisia kirjaharvinaisuuksia, Teinitalo ja tunnetuimpana Koe-eläinpuisto.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Leevi and the Leavings
Gösta Sundqvist perusti Leevi and the Leavingsin yhdessä Risto Paanasen ja Reijo Innan kanssa 1970-luvun puolivälissä. Vuoden 1979 tienoilla mukaan yhtyeeseen liittyi myös Juha Karastie. Jo yhtyeen alkuvaiheista lähtien Sundqvist piti ohjia käsissään, ja yhtyeen nimi yhdistettiinkin usein ensimmäisenä juuri Sundqvistiin. Yhtyeen tunnetuin kokoonpano vakiintui kuitenkin vuonna 1987, kun Niklas Nylund tuli bändin rumpaliksi. Kyseinen kokoonpano säilyi yhtyeen uran loppuun saakka. Leevi and the Leavings -yhtyeellä ei kuitenkaan ollut ainuttakaan julkista esiintymistä. Vuonna 1978 yhtye tosin esiintyi Iittalan Äimä-Rockissa salanimillä ”Tarmo Dynamo” ja ”Rife Paananen ja kyytipojat”. Julkisten esiintymisten vähäisyyteen oli syynä erityisesti se, että Sundqvistille ja hänen yhtyeensä jäsenille musiikintekeminen oli vain harrastus muiden joukossa, eikä yhtye tehnyt musiikkia rahan vuoksi. Lisäksi Sundqvist myönsi olevansa melko mukavuudenhaluinen, eikä häntä kiinnostanut keikkamuusikon elämä. Esiintymiset olisivat myös verottaneet hänen aikaansa perheen parissa, mitä Sundqvist ei halunnut.
Sundqvist muistetaan erityisesti säveltämistään, sovittamistaan ja sanoittamistaan kappaleista, jotka maanläheisillä ja kantaaottavilla sanoituksillaan saivat Suomessa laajan kuuntelijakunnan. Leevi and the Leavings -yhtyeen kappaleista tunnetuimpia ovat muun muassa Poika nimeltä Päivi, Itkisitkö onnesta, Pohjois-Karjala, Muotitietoinen, Teuvo, maanteiden kuningas, Sopivasti lihava, Vakosamettihousuinen mies, Rin Tin Tin, Jouluaattona kännissä, Vasara ja nauloja, Raparperitaivas ja Pohjoisen taivaan alla.
Gösta Sundqvist muistetaan myös taitavana eläytyjänä. Hän sai inspiraatioita lauluihinsa kulkiessaan kaupungilla ja kuunnellessaan ihmisten juttuja. Näistä tarinoista hän kokosi kappaleita, jotka hän tulkitsi todella elävästi ja sai tarinat kuulostamaan todellisilta. Sundqvist kuitenkin muistutti aina, etteivät kappaleet käsitelleet hänen omaa elämäänsä, eikä hän välttämättä ajatellut samoin kuin lauloi. Sundqvist on kertonut myös, ettei hän suhtautunut laulujen tekemiseen intohimoisesti, vaan kappaleiden kirjoittaminen oli hänelle enemmänkin "matemaattinen toimenpide". Sundqvist kehitteli kappaleita yhtyeensä kanssa lähinnä levytysstudiossa ja siellä Sundqvist myös keksi lauluihin sanat. Yhtye ei tiettävästi harjoitellut levytettäviä kappaleita koskaan ennakkoon, vaan soitti valmiit kappaleet studiolla samantien levylle.
Gösta Sundqvistin musiikilliset vaikutteet olivat Pink Floydissa ja Jethro Tullissa. Sundqvist ei kuitenkaan halunnut nähdä yhtyeitä koskaan livenä, sillä hän ei halunnut näitä yhtyeitä kohtaan rakentamiensa mielikuvien romahtavan. Jethro Tull oli Sundqvistille suurin vaikuttaja ja niinpä hänet muistetaankin myös Ian Anderson -tyylisestä parrasta.
Leavingsin ohella muita musiikillisia projekteja olivat mm. itse luodun hahmon Aarne Tenkasen (radiotoimittaja Kaide Järvinen) tuotanto sekä satunnaiset sooloilut. Hän on toiminut vierailevana solistina joissakin kappaleissa. Näitä ovat mm. Liisa Akimofin kanssa tehty "Viiden pennin paskiainen" vuonna 1993 ja Sipe Santapukin "Häiriintynyt kuu" 2002. Leavings myös osallistui 1981 Euroviisukarsintoihin kappaleella "Sinisilmä, mansikkasuu". Leevi and the Leavings ei kappaletta koskaan levyttänyt, mutta sen sijaan se löytyy Aarne Tenkasen albumilta Iso pitkä. Vuonna 1989 Leavings-levyilläkin esiintynyt näyttelijä Tanja-Lotta Räikkä tulkitsi Euroviisukarsinnoissa Göstan tekemän kappaleen "Huominen Eurooppa".
[muokkaa] Aarne Tenkanen
Sundqvistin tekemien radio-ohjelmien kautta yleiseen tietoisuuteen nousi myös sittemmin laulajana tunnettu Aarne Tenkanen. Tenkanen oli fiktiivinen hahmo jota esitti radiotoimittaja Kai "Kaide" Järvinen. Sundqvist ja Tenkanen tekivät yhteistyötä myöhemmin myös radion ulkopuolella, sillä Gösta kirjoitti ja sävelsi kappaleita Tenkaselle usealla salanimellä, kuten nimillä L. Samarialainen, Erkki Salpola ja Pentti Jormanainen. Aarne Tenkanen oli Kai "Kaide" Järvisen ja Sundqvistin ideoima ja luoma hahmo. Tenkanen oli alun perin eräs Koe-eläinpuiston vakiohahmoista. Tenkasen laulajaura alkoi vuonna 1995, kun kovan kysynnän vuoksi Sundqvist ja Järvinen päättivät tehdä singlen nimeltä "Hemaisevan seksikäs pörröpää". Kappale nousi suureen suosioon ja sen vuoksi Sundqvist teki Järvisen kanssa vuonna 1996 ensimmäisen Tenkas-albumin Iso pitkä. Tämän jälkeen on tehty vielä kolme Tenkas-albumia, joista viimeisin (Viimeinen ratikkamatka) vuonna 2007, neljä vuotta Sundqvistin kuoleman jälkeen.
[muokkaa] Sundqvist vältteli julkisuutta
Gösta Sundqvist muistetaan myös julkisuutta inhonneena henkilönä. Sundqvist vältteli tietoisesti julkisuutta, ja 1980- ja 1990-luvuilla Sundqvist ja yhtye antoivat haastatteluja vain harvakseltaan. Sundqvist ei viihtynyt lehtien palstoilla ja vähiten hän piti median uteluista hänen yksityiselämäänsä koskien. Sundqvist suorastaan kammosi yhtyettä koskevia pr-tilaisuuksia ja piti näitä "masentavina tilaisuuksina". Vuonna 1996 Sundqvist ilmoitti vetäytyvänsä julkisuudesta lopullisesti. Hän myös piti sanansa ja kieltäytyi poikkeuksetta haastattelupyynnöistä. Tästä syystä Sundqvist ei saapunut edes Juha Vainio -sanoittajapalkinnon voitettuaan palkinnonjakotilaisuuteen.
Humanistisena ja kantaaottavana ihmisenä Gösta teki usein selväksi kantansa mm. yksityisautoilua ja kulutushysteriaa kohtaan. Sundqvist itse käytti juuri tästä syystä lähinnä vain verryttelyasua ja tuulipukua.
Espoolaissyntyinen Gösta asui suurimman osan elämästään Helsingin Punavuoressa, mutta muutti viimeisinä vuosinaan takaisin synnyinseuduilleen. Hänen isänsä oli helsinkiläissyntyinen suomenruotsalainen ja äiti Heinjoelta. Sundqvistilla oli myös kaksi siskoa, Hanni (s.1954) ja näyttelijänä tunnettu, Leavings-levyillä naislaulajana esiintynyt ja veljensä radiotouhuissakin mukana ollut Harriet eli Haije (s.1962). Hän oli naimisissa ja kahden tyttären isä.
Sundqvistilla oli isoimman osan aikuisiästään oma markkinointiyritys Kumpi Kolmesta Oy, yhtenä päävastuualueena ammattipiirtäjien tekemät ja hänen itsensä suunnittelemat Leavingsin levynkannet, jotka kuvattiin hänelle rakkaaksi ja tärkeäksi alueeksi. 90-luvun loppua kohti hän toimi jonkin verran kolumnistina.
[muokkaa] Intohimona jalkapallo
Sundqvist tunnettiin myös intohimoisena jalkapallon harrastajana. Hän toimi 80-luvulta lähtien menestyksekkäästi helsinkiläisen julkkisjoukkue Johanneksen Dynamon johtajana. Ykkösdivisioonassa parhaimmillaan ollut Dynamo fuusioitui sittemmin vuonna 1995 toisen helsinkiläisen seuran, FC Norssin kanssa ja joukkueen nimeksi tuli Atlantis FC. Joukkueen nimen keksi juuri Sundqvist ja Atlantis pelasi sittemmin liigatasollakin. Hän ei kuitenkaan tiettävästi enää Atlantiksen aikoina vaikuttanut edes taustavoimissa.
Sundqvist kertoi suhtautuneensa jalkapalloon erittäin kunniahimoisesti. Hän on sanonut suhtautuneensa jalkapalloon huomattavasti vakavammin kuin esimerkiksi musiikintekoon ja nuorena hän harkitsikin tosissaan jalkapalloilijan uraa. Sundqvist kuitenkin aina muistutti, että vaikka jalkapallo olikin iso osa hänen elämäänsä, oli sekin hänelle lopulta vain harrastus.
[muokkaa] Ura radiossa
Gösta Sundqvist loi uraa myös radiokoomikkona. Se oli pitkälti leipätyö isän remonttifirman ja talonmiestyön jäätyä taakse. Vuodesta 1990 alkaen Sundqvist kirjoitti silloiselle Rockradiolle ja sen seuraajalle, Radiomafialle useita viihdeohjelmia, kuten Gösta Sundqvist esittää, Tietokoneenkorjauskurssi, Belgialaisia kirjaharvinaisuuksia ja luultavasti tunnetuin ohjelma, Koe-eläinpuisto. Hänen viimeiseksi radio-ohjelmakseen jäi Teinitalo, jota tehtiin aina Sundqvistin poismenoon saakka. Radio-ohjelmat koostuivat Leevi and the Leavingsin lauluille ominaisesta maanläheisestä huumorista.
[muokkaa] Sundqvistin kuolema
Gösta Sundqvist kuoli kesken luomiskauden. Vielä muutamaa tuntia ennen kuolemaansa hän oli levystudiolla äänittämässä uutta versiota eräästä Leevi and the Leavingsin kappaleesta tulevalle singlelle. Studiolta lähtiessään hän sanoi yhtyetovereidensa mukaan: "taitaa tulla kylmä yö". Gösta Sundqvist kuoli kotonaan Espoossa 15. ja 16. elokuun välisenä yönä 2003 sydänkohtaukseen nukkuessaan. Kuollessaan hän oli 46-vuotias. Göstalla oli nuorena todettu jonkinasteinen vakava sydänhäiriö ja hänen isänsä oli kuollut lähes yhtä nuorena. Hän oli tiettävästi ollut absolutisti nuoresta asti ja viimeisinä elinvuosinaan Sundqvist oli myös lopettanut ketjutyylisen tupakoinnin.
Syksyllä 2004 järjestettiin neljä Malja Göstalle -muistokonserttia. Konserteissa useat suomalaiset artistit (mm. Ismo ja Ilkka Alanko, Tuomari Nurmio, Maarit Hurmerinta, Timo Rautiainen, Samuli Putro, Marjo Leinonen ja Pauli Hanhiniemi) tulkitsivat Leevi and the Leavingsin kappaleita loppuunmyydyille katsomoille. Konserteista kaksi järjestettiin Helsingin juhlaviikkojen Huvilateltassa 30. sekä 31.8. 2004 ja kolmas Tampere-talon Isossa salissa 11.9. 2004.
[muokkaa] Tunnustuksia
Gösta Sundqvist sai arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon 1996. Leevi and the Leavings valittiin puolestaan vuonna 1995 Emma-gaalassa Vuoden yhtyeeksi. Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin vuonna 2005 ehdotusta Sundqvistin muistomerkin pystystä varten, mutta esitys ei toistaiseksi johtanut toimenpiteisiin.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Gösta Sundqvistin hautakiven kuva (neljäntenä alaspäin selattuna)
- ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/G%C3%B6sta+Sundqvist+kuollut/1060757909081ʜ
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Juha Partanen, Cyrano ja hullu koira. Nuoruusvuosia Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa. Mediakasvo JPA Oy, 2006, ISBN 952-92-0973-8
- Santtu Luoto, Raparperitaivas. Johnny Kniga Kustannus, 2004, ISBN 951-0-29667-8
