FARC
Wikipedia
FARC eli Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia–Ejército del Pueblo on Kolumbiassa toimiva vasemmistolainen sissiliike.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tavoitteet ja ideologia
FARC on ideologialtaan marxilais-leniniläinen järjestö joka julistaa pyrkivänsä sosialistiseen vallankumoukseen Kolumbiassa. Vaikka ryhmän tavoitteena on vallankumous, se on vuosien ajan ilmoittanut olevansa periaatteessa valmis lopettamaan aseellisen toiminnan jos neuvotteluissa hallituksen kanssa saadaan sovittua rauhanehdoista. Yhdysvallat ja Euroopan unioni luokittelevat järjestön terroristijärjestöksi, tosin erään tanskalaisen oikeusjutun mukaan se ei ole ikinä syyllistynyt terrorismiin.[1]
FARC julistaa edustavansa Kolumbian maaseudun köyhiä ja vastustaa kiivaasti niin Yhdysvaltojen vaikutusta Kolumbiassa kuin kansainvälisiä yrityksiä. FARCin komentaja on Manuel Marulanda Vélez alias Tirofijo.
FARC:in poliittinen siipi on Kolumbian maanalainen kommunistinen puolue.
Viimeisten 10–15 vuoden aikana FARC on muuttunut yhä enemmän ammattimaiseksi huumerikollis-organisaatioksi, ja yhä vähemmän ideologiseksi sissiliikkeeksi. Kolumbian hallitus on julkaissut ohjelman jonka turvin FRAC:in jäsenet voivat erota organisaatiosta siirtyäkseen siviili elämään, ja tuhannet FARC:in jäsenet ovat tarttuneet tilaisuuteen. 4. helmikuuta 2008, satojatuhansia kolumbialaisia osallistui FARC:in vastaisiin mielenosoituksiin Kolumbiassa. Mielenosoituksia järjestettiin maailmanlaajuisesti.
FARC on nauttinut myös eräiden Etelä-Amerikan maiden hallitusten suosiosta. Esim. Fujimorin aikana Perun tiedustelupalvelun päällikkö Vladimiro Montesinos myi järjestölle aseita.
Kolumbian armeija hyökkäsi sissien tukikohtaan Ecuadorin alueella 1. maaliskuusta 2008 ja tappoi 17, mukaan lukien järjestön puhemiehen Raúl Reyesin. Isku aiheutti protesteja eri puolella Etelä-Amerikkaa. Erityisen kireästi siihen suhtautuivat Ecuador ja Venezuela. Raúl Reyes oli myös neuvotellut Ranskan kanssa panttivanki Betancourtin kohtalosta ja myös Ranska ilmaisi pettymyksensä asiasta. Kolumbia väitti saaneensa haltuunsa kannettavan tietokoneen, jonka tiedot osoittivat Venezuelan Hugo Chávezin maksaneen 300 miljoonaan dollaria entisten panttivankien vapautuksesta. Kolumbia syytti myös Ecuadorin presidenttiä Rafael Correaa FARC-yhteyksistä.[2][3][4]
[muokkaa] Historia
FARC sai alkunsa La Violencian aikana liberaalien mukana taistelleista talonpoikaisjoukoista 1964, mutta sen taustalla oli aseellisia ryhmiä jotka olivat toimineet jo 1920-30-lukujen sisällissodasta alkaen. Liberaalipuolueen johtajan, Jorge Eliécer Gaitánin, murhasta vuonna 1948 puhjennut sota vaati noin 200 000 uhria. Sodassa vastakkain oli pääasiassa konservatiivihallitus. Maaseudulla talonpoikien vastarintaan vaikuttivat myös sosialistiset ja kommunistiset ideat. La Violencia loppui vuonna 1958, jolloin konservatiivit ja liberaalit liittoutuivat sopivat jakaen vallan maassa ja oppositio kriminalisoitiin. Guerillaryhmistä tuli vasemmistovähemmistöjen tapa osallistua julkiseen päätöksentekoon.[5]
Vuonna 1966 FARC:in riveissä arvioidaan olleen 350 taistelijaa jotka olivat jakautuneet kuudeksi "rintamaksi". 60- ja 70-luvuilla FARC kasvoi hiljakseen eristäytyneillä maaseutualueilla ja kärsi välillä merkittäviäkin takaiskuja. Vuonna 1982 FARC:in vahvuuden arvioidaan olleen n. 1100 taistelijaa. Samana vuonna pidetyssä 7. kongressissa FARC:in nimeen lisättiin jälkiliite EP (Ejército del Pueblo, kansanarmeija) ja järjestö omaksui uuden kunnianhimoisemman strategian vallankumouksen toteuttamiseksi Kolumbiassa.
1980-luvun kuluessa FARC vahvistui suotuisien poliittisten olosuhteiden sekä uusien strategisten ja taktisten linjausten ansiosta. Samalla se alkoi irtaantua Kolumbian kommunistisesta puolueesta ja katkaisi välinsä tähän virallisesti 1993. Vuonna 1994 FARC:in riveissä arvioitiin olevan jo 9000 taistelijaa.
1980-luvun puolivälissä käytyjen rauhanneuvottelujen ja aselevon aikana FARC oli perustamassa Isänmaallista liittoa (Unión Patriótica, UP) joka pyrki toimimaan laillisena poliittisena puolueena osallistuen mm. vuoden 1986 presidentin- ja parlamenttivaaleihin. Tuhansia UP:n aktiiveja joutui kuitenkin seuraavina vuosina oikeistolaisten puolisotilaallisten ryhmien murhaamaksi ja FARC palasi avoimen sodan tielle.
FARC:in kannatus kasvoi 1990-luvulla, kun se suojeli kansalaisia armeijan sen kanssa yhteistyössä toimivien paramilitaarien raakuuksilta. FARCin kannatusta on lisäsi myös sen kyky suojella niitä maalaisia, jotka joutuivat turvautumaan huumeiden viljelyyn pahenevassa taloustilanteessa Kolumbian valtion taistellessa Yhdysvaltain tuella huumeidenviljelyä vastaan.[5]
Vuosina 1996–1998 FARC toteutti useita näyttäviä ja tuhoisia hyökkäyksiä Kolumbian armeijaa vastaan joihin osallistui kerralla satoja sissejä. Hallituksen kanssa käytävien rauhanneuvottelujen osana hallituksen joukot jättivät marraskuussa 1998 FARC:in hallintaan 42 000 neliökilometrin suoja-alueen. Helmikuussa 2002 Hallitus kuitenkin katkaisi rauhanneuvottelut ja Kolumbian armeijan joukot tunkeutuivat uudelleen tälle FARC:in suoja-alueelle.
Vuosina 2002–2004 armeija laaja offensiivi pakotti FARC:in monilla alueilla perääntymään ja siirtymään takaisin liikkuvampaan, pienten ryhmien sissitaktiikkaan.
FARC:in nykyinen poliittinen siipi, Kolumbian maanalainen kommunistinen puolue perustettiin virallisesti vuonna 2000.
[muokkaa] Vahvuus tällä hetkellä
FARC:in riveissä arvioidaan edelleen olevan 12 000–18 000 taistelijaa, jotka ovat jakautuneet noin 80 rintamaan. FARC:in taistelijoiden arvellaan olevan verraten hyvin koulutettuja ja varustettuja. Sissien perusaseistus koostuu AK-47-rynnäkkökivääreistä, joskin myös sekalaisempia tuliaseita on käytössä. Käsiaseiden lisäksi FARC:in aseistus kostuu mm. maamiinoista ja kaasusäilöistä rakennetuista omatekoisista kranaatinheittimistä.
FARC:in toiminta-alue käsittää n. 35–40 % Kolumbian pinta-alasta. Järjestön tukialueet sijaitsevat suurelta osin Kolumbian kaakkoisosan viidakoissa ja Andien juurella sijaitsevilla tasankoalueilla.
[muokkaa] Toimintatavat
FARC on tehnyt hyökkäyksiä niin sotilaallisia, poliittisia kuin taloudellisia kohteita vastaan. Järjestön vastustajana on USA:n tukeman Kolumbian armeijan ja lisäksi lisäksi oikeistolaiset puolisotilaalliset ryhmät, merkittävimpänä AUC (Autodefensas Unidas de Colombia).
FARC kontrolloi suurta osaa Kolumbian kokaiinin tuotantoa. Kolumbia on FARC:in toiminnan ansiosta maailman ylivoimaisesti suurin kokaiinin tuottaja. Lisäksi järjestö harjoittaa kiristystä ja ihmisryöstöjä (kidnappausta), sekä maantieryöstöjä. Kuuluisin sen panttivankeista lienee ranskalais-kolumbialainen poliitikko Íngrid Betancourt. Pommi-iskuilla siviilikohteita vastaan se pyrkii levittämään pelkoa ja kiristämään vaikutusvaltaisia tahoja. FARC rajaa toimintansa Kolumbian rajojen sisälle, joskin vuonna 1991 FARC:in sissit ottivat rajaseudulla yhteen Brasilian armeijan kanssa.
FARC:ia, samoin kuin sen vastustajia, on syytetty lukuisista ihmisoikeusloukkauksista, kuten vastustajien murhista, kidnappauksista, kidutuksesta ja lapsisotilaiden käyttämisestä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Julkaisija=BBC 'Terror T-shirts' Danes cleared
- ↑ http://english.aljazeera.net/NR/exeres/5811C5FE-F59C-4A71-ABB2-2B0BC1287E10.htm
- ↑ Kolumbia yrittää rauhoitella aiheuttamaansa kireyttä, YLE
- ↑ Colombia links slain rebel leader to Venezuela, IHT
- ↑ 5,0 5,1 Hirvonen, Marke: Valtion asema Kolumbian kriisissä Revista Xaman.
