Charlotte Brontë

Wikipedia

Charlotte Brontë (21. huhtikuuta, 1816 – 31. maaliskuuta, 1855) oli englantilainen kirjailija, jonka kuuluisin teos on Kotiopettajattaren romaani (1847). Charlotten ja hänen kahden yhtä lahjakkaan kirjailijasisarensa Anne ja Emily Brontën lyhyt, traaginen elämäntarina on yhtä tunnettu maailmalla kuin heidän kirjalliset teoksensa. Viime aikojen feministinen kirjallisuuskritiikki on korostanut Charlotte Brontën mainetta alistettujen naisten puolestapuhujana.

[muokkaa] Elämä

Charlotte Brontë syntyi Thorntonissa, Yorkshiressa, Pohjois-Englannissa. Hänen isänsä oli anglikaaninen pappi, joka muutti perheineen Haworthiin, Yorkshiren nummille vuonna 1820. Perheen äidin ja kahden vanhemman sisaren kuoltua Charlotte jäi sisartensa Emilyn ja Annen ja veljensä Branwellin kanssa isänsä ja ankaran uskonnollisen tätinsä Elisabeth Branwellin huollettavaksi. Yksinäisyydessä elävät lahjakkaat lapset leikkivät keskenään mielikuvitusleikkejä ja kirjoittelivat pieniin vihkoihin fantasiavaltakuntien Angrian ja Gondalin historiaa ja seikkailuja.

Charlotte kävi kirkonmiesten tytärten sisäoppilaitosta Cowan Bridgessä vuonna 1824 mutta palasi kotiin koulun ankarien olosuhteiden vuoksi. Myöhemmin hän kuvasi Kotiopettajattaren romaanissa kirveleviä lapsuudenkokemuksiaan tässä julmassa oppilaitoksessa. Vuonna 1831 hän jatkoi koulunkäyntiään Roe Headin koulussa ja työskenteli siellä myös jonkin aikaa opettajana mutta sairastui, kärsi koti-ikävästä ja lopulta luopui virastaan. Hän yritti myös onneaan kotiopettajattarena, mutta hänen ujoutensa ja tottumattomuutensa tavallisiin lapsiin estivät häntä sopeutumasta. Kotipaikka ja keskinäinen yhteys olivat Brontën sisarille niin tärkeitä, etteivät he viihtyneet sisäoppilaitoksissa eivätkä työpaikoissaan kodin ulkopuolella vaan palasivat yksi toisensa jälkeen lapsuuskodin suojiin.

Charlotte Brontën käsialaa kirjeessä Ellen Nusseylle

Vuonna 1842 Charlotte matkusti Brysseliin Emilyn kanssa opiskelemaan ranskaa ja saksaa ja koulunhoitoa aikomuksenaan perustaa mahdollisesti oma pieni tyttökoulu. Täällä Charlotte rakastui epätoivoisesti ja vastakaikua saamatta professori Hegeriin, brysseliläisen tyttöpensionaatin johtajaan, joka oli naimisissa oleva mies. Sisarukset palasivat masentuneina kotiin, eikä kouluhankkeesta tullut koskaan todellisuutta. Charlotten ensimmäinen romaani The Professor perustuu Brysselin kokemuksiin, mutta se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Charlottelta julkaistiin kolme romaania: Kotiopettajattaren romaani, Shirley ja Syrjästäkatsojan tarina, ja hän oli omana aikanaan suosituin Brontën sisaruksista muttei ehtinyt nauttia saamastaan menestyksestä. Branwell-veli, jonka huonot elämäntavat olivat aiheuttaneet paljon huolta sisarille, kuoli syyskuussa 1848. Emily kuoli keuhkotautiin saman vuoden joulukuussa ja Anne samaan tautiin seuraavana kesänä. Näin Charlotte menetti melkein yhdellä iskulla, ei ainoastaan rakkaita sisaruksiaan, vaan myös kirjailijakollegansa. Hän jäi yksin vanhan isänsä seuraksi karuun pappilaan ainoana lohtunaan uskonto ja kirjallinen työnsä.

Vuonna 1854 Charlotte avioitui pitkän epäröinnin jälkeen isänsä kappalaisen Arthur Bell Nichollsin kanssa. Avioliitto toi hänelle turvallisuutta ja seuraa yksinäisyyteen mutta tuskin suurta romanttista rakkautta. Hänen huono terveytensä ei kestänyt raskautta, ja hän kuoli yhdeksän kuukautta häittensä jälkeen, raskautensa aikana 31. maaliskuuta 1855.

Brontën sisarten yksinäisyys, varhainen kuolema ja traaginen kohtalo ovat kiehtoneet monia ja synnyttäneet useita sensaationhaluisia, melodramaattisia ja yliromanttisia elämäkertoja. Vakavien tutkijoiden on kuitenkin luettava Life of Charlotte Brontë vuodelta 1857, jonka tekijä Elisabeth Gaskell oli Charlotten henkilökohtainen tuttava. Gaskellin jälkeen syvin ja tyhjentävin elämäkerta on Juliet Barkerin The Brontës, tuhatsivuinen teos, joka ilmestyi vuonna 1994.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

VAROITUS: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1846 sisarukset julkaisivat runoja salanimillä Currer (Charlotte), Ellis (Emily) ja Acton (Anne) Bell, mutta runokokoelmaa myytiin vain kaksi kappaletta. Tästä huolimatta sisarukset jatkoivat kirjallisia harrastuksiaan, ja vuoden 1847 aikana ilmestyi kultakin romaani. Charlotten teoksesta Kotiopettajattaren romaani tuli välittömästi menestys. Charlotte omisti teoksensa William Makepeace Thackereraylle, sen ajan Englannin suosituimmalle kirjailijalle, joka kuvasi sitä ”suuren neron mestarityöksi”.

Romaanin sankari, pennitön orpo Jane Eyre menee rikkaaseen, salaperäiseen kartanoon kotiopettajattareksi. Brontë arvostelee viktoriaanisen ajan suhtautumista sivistyneisiin mutta varattomiin naisiin, joiden ahtaaseen elämänpiiriin mahtui vain vanukkaan valmistamista, pianonsoittoa ja pöytäliinojen kirjailua. Ulkonaisesti säyseä mutta sisäisesti intohimoinen ja aikansa arvoja uhmaava Jane Eyre kaipaa laajempia elämänaloja ja rakkautta. Hänen tunteensa synkkää salaisuutta hautovaan kartanonherraan Rochesteriin syttyy ja syvenee. Rochester edustaa byronilaista romanttista sankaruutta, jossa miehinen hellyys yhtyy miehiseen voimaan.

Romaanin mutkikas juoni on täynnä yllättäviä käänteitä, joista järkyttävin on, kun Janelle vihkitilaisuudessaan paljastuu, että Rochester piilottelee mielisairasta vaimoaan ullakolla. Yksi romaanin tärkeistä teemoista on yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten välinen suhde. Romaanin alussa Rochesterin ja Janen välillä on sekä elämänkokemusten että yhteiskuntaluokkien välinen syvä kuilu. Lopussa mahtava Rochester on heikentynyt ja avun tarpeessa. Hän menettää näkönsä ja omaisuutensa tulipalossa. Jane sen sijaan on henkisesti voimistunut ja saanut kaiken lisäksi yllättävän perinnön, joka antaa hänelle taloudellisen itsenäisyyden, joten he ovat nyt yhdenvertaisia ja heidän liittonsa tasa-arvoinen.

Shirley on Charlotte Brontën yhteiskunnallisesti kantaaottavin teos. Sen tapahtumat sijoittuvat Yorkshireen Napoleonin sotien aikaan. Seudun tekstiiliteollisuus kärsii lamasta ja kutomon omistaja haluaa tuoda sinne työväkeä säästäviä koneita, mikä johtaa työläisten mielenosoitusmellakoihin ja lopulta melkein omistajan surmaan. Shirley, romaanin nimihenkilö, on itsenäinen, peloton ja suorasukainen sankaritar. Vaikka romaanin juoni on paikoitellen melodramaattinen, on siinä selvä feministinen sanoma: naisten pitää saada enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään yhteiskunnassa kuin pelkästään menemällä avioon tai vaihtoehtoisesti elämään itsekieltäymyksessä, naimattomana, muiden hyväntekeväisyyden varassa.

Villette tai suomeksi Syrjästäkatsojan tarina on vahvasti omaelämäkerrallinen. Lucy Snowe, köyhä, yksinäinen ja tavallisen näköinen nuori nainen, löytää opettajan paikan belgialaisessa tyttökoulussa Villetten kaupungissa. Lucy rakastuu tyrannimaiseen professori Paul Emanueliin, joka on taas Heger-hahmo. Lucyn henkilökuva on mielenkiintoinen psykologinen analyysi yksinäisyydestä, eristäytyneisyydestä ja onnettomasta rakkaudesta. Villette on kypsempi ja samalla synkempi teos kuin Kotiopettajattaren romaani: siinä ei ole tuhkimotarinan onnellista loppua vaan loppu jää lukijan arvuuteltavaksi.

Charlotte Brontën suuruus kirjailijana on hänen kyvyssään kuvata naisten tunne-elämää, etenkin sellaisten naisten, jotka yhteiskunnallisten olosuhteittensa vuoksi eivät ole pystyneet toteuttamaan itseään älyllisesti tai emotionaalisesti mutta jotka ovat silti voimakkaasti tuntevia, eheitä ja aitoja ihmisiä. Kaikki Brontën teokset kuvaavat viktoriaanisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaista suhtautumista naisiin, ja on selvää, että hänen protestinsa perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.