Cavalleria rusticana
Wikipedia
Cavalleria rusticana | ||
alkuperäinen nimi | Cavalleria rusticana Melodramma in una atto |
|
säveltäjä | Pietro Mascagni | |
libretto | Giovanni Targioni-Tozzetti ja Guido Menasci | |
pohjautuu | Giovanni Vergan novelliin | |
tyylilaji | ||
esityskieli | {{{kieli}}} | |
kantaesitys | 1890 | |
paikka | Teatro Costanzi, Rooma | |
aikajana Mascagnin oopperoista | ||
---|---|---|
' |
' |
' |
Cavalleria rusticana on yksinäytöksinen Pietro Mascagnin säveltämä ooppera, jonka libreton ovat kirjoittaneet Giovanni Targioni-Tozzetti ja Guido Menasci Giovanni Vergan novellin perusteella. Oopperan ensiesitys oli 1890 Teatro Costanzissa Roomassa. Sitä esitetään usein kaksoisnäytäntönä Ruggero Leoncavallon säveltämän Pajatson, I Pagliaccin kanssa.
Ooppera liittyi Kummisetä III -elokuvan dramaattisiin loppukohtauksiin.
[muokkaa] Hahmot
- Santuzza – nuori maalaistyttö (sopraano).
- Turiddu – nuori maanviljelijä (tenori).
- Lucia – Turiddun äiti (altto).
- Alfio - ajuri (baritoni).
- Lola – Alfion vaimo (mezzosopraano).
[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika
Pääsiäinen, Sisilia
[muokkaa] I Näytös
Turiddu on kihlautunut kauniin Lolan kanssa ennen sotaväkeen menoaan. Sieltä palattuaan Turiddulle selviää, että Lola on mennyt naimisiin Alfion kanssa. Turiddu löytää uuden rakkauden ja suunnittelee menevänsä naimisiin Santuzzan kanssa. Mustasukkainen Lola viettelee Turiddun uudelleen.
Santuzza etsii Turiddua, joka Lucian mukaan on lähtenyt naapurikylään. Santuzza ei usko Turiddua ja paikalle tuleva Alfio kertookin nähneensä Turiddun talonsa lähellä. Muiden poistuttua Santuzza kertoo Lucialle pelkäävänsä, että Turiddu haluaa edelleen Lolaa ja hylkää hänet. Turiddu kiistettyä Santuzzan syytökset, paikalle saapuu Lola rakkauslaulua hyräillen ja Turiddua viettelevästi katsellen. Turiddu ja Lola menevät kirkkoon.
Santuzzan rakkaus kääntyy vihaksi ja hän paljastaa aavistuksensa Turiddun ja Lolan salaisesta suhteesta Alfiolle, joka päättää kostaa Turiddulle.
Kirkonmenojen jälkeen Turiddu kutsuu muita juomaan viiniä. Turiddu ojentaa viiniä myös Alfiolle, joka kieltäytyy juomasta. Miehet syleilevät toisiaan ja Alfio puree kaksintaistelun merkiksi Turiddua oikeaan korvaan. Turiddu pyytää äitiään pitämään hyvää huolta Santuzzasta, jos hän ei palaisi elävänä. Turiddu ja Alfio lähtevät metsään ja jonkin ajan kuluttua kaikki kuulevat naisen huutavan: "Turiddu on kuollut!".