Carl Ludvig Engel
Wikipedia
Johan Carl Ludvig Engel (saks. Johann Carl Ludwig Engel, 3. heinäkuuta 1778 Berliini – 14. toukokuuta 1840 Helsinki) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli vuodesta 1815 Suomessa. Engelin arkkitehtuuri edusti uusklassista tyylisuuntaa eli empireä. Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehtina Engel loi Helsingin empirekeskustan, ja hänen päätyönsä on Senaatintoria ympäröivien rakennusten suunnittelu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen ura
Johann Carl Ludwig Engel syntyi 1778 Berliinissä, silloisessa Preussin kuningaskunnan pääkaupungissa. Hänen isänsä oli muurarimestari Johann Philipp Engel. Engel itse suoritti ensin maanmittarin tutkinnon vuonna 1800, mutta aloitti sen jälkeen arkkitehdin opinnot Berliinin maineikkaassa rakennusakatemiassa Bauakademissa. Akatemiassa opetettiin teknisten aineiden lisäksi "rakennustaiteen historiaa ja hyvää arkkitehtonista makua"; hyvällä maulla tarkoitettiin käytännössä tuon ajan muotityyliä, uusklassismia. Engelin kanssa samaan aikaan Bauakademissä opiskeli Karl Friedrich Schinkel, myöhemmin Preussin maineikkain arkkitehti ja Berliinin uusklassisen keskustan luoja.
Engel valmistui arkkitehdiksi 1804 ja sai viran Preussin rakennushallituksessa. Virassaan hän pääasiassa avusti vanhempia arkkitehteja. Engel erikoistui suunnittelemaan teollisia rakennuksia ja rakennelmia, kuten myllyjä, patoja ja vesipumppuja. Arkkitehti Philipp Bernhard Bensonin kanssa hän suunnitteli myös joitakin julkisia rakennuksia: Neuruppinin kaupungin raatihuoneen ja Pyhän Marian kirkon sekä Zittaun kaupungin raatihuoneen. Näistä Neuruppinin kirkko on edelleen jäljellä. Engelin vanhin säilynyt rakennuspiirustus on suunnitelma Preussin kruununleipomoksi vuodelta 1806; tätä rakennusta ei kuitenkaan toteutettu.
Vuonna 1806 Ranska voitti Preussin Jenan taistelussa ja maa joutui antautumaan Napoleonille. Tämä lamautti Preussin rakennustoiminnan. Työpulan vuoksi Engel otti 1808 vastaan kaupunginarkkitehdin viran Tallinnassa, joka kuului Venäjän keisarikuntaan, mutta jonka asukkaista suurin osa oli baltiansaksalaisia. Engelin Tallinnaan suunnittelemista rakennuksista tiedetään vain vähän, ja vain yksi kaupungin vanhassa keskustassa sijaitseva yksityistalo on onnistuttu identifioimaan hänen työkseen. Tallinnakaan ei kuitenkaan tarjonnut Engelille riittävästi työtä, joten hän suuntasi katseensa keisarillisen Venäjän pääkaupunkiin Pietariin.
[muokkaa] Ensimmäiset kosketukset Suomeen
Engel solmi 1813 sopimuksen pietarilaisen tehtailijan C. R. Lomanin kanssa ja matkusti Turkuun johtamaan tämän omistaman sokeritehtaan laajennusta. Siellä hän tapasi Turun akatemian fysiikan professorin Gustav Gabriel Hällströmin, jonka kautta hän sai suunniteltavakseen akatemian tähtitornin. Vuonna 1819 valmistuneesta Vartiovuoren tähtitornista tuli Engelin ensimmäinen merkittävä suunnittelutyö Suomessa.
Ilmeisesti Turussa solmittujen kontaktien kautta Engelin nimi kantautui Johan Albrecht Ehrenströmin korviin. J. A. Ehrenström, vanha kustavilainen diplomaatti ja hovimies, oli Helsingin uudelleenrakennuskomitean puheenjohtaja. Ehrenström oli laatinut pääkaupungiksi korotetulle Helsingille hienostuneen uuden asemakaavan, mutta hänellä oli vaikeuksia löytää suunnitelman toteuttajaksi sopiva arkkitehti. Ruotsin vallan aikaisia arkkitehteja, kuten uuden Yleisten rakennusten intendentinkonttorin johtajaksi nimitettyä Charles Bassia, pidettiin tyyliltään vanhentuneina ja liian "ruotsalaisina".
Engel vieraili Ehrenströmin luona Helsingissä 1814, mukanaan nippu rakennuspiirustuksia. Hän teki hyvän vaikutuksen Ehrenströmiin, joka päätti suositella Engeliä uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Hän kehotti Engeliä piirtämään Helsinkiin suunniteltua pörssitaloa varten suunnitelman, jota tämä voisi käyttää työnäytteenä virkaa hakiessaan. Ehrenström kuvaili kirjeessä tapaamistaan Engelin kanssa:
- "Tutustuin eilen berliiniläiseen arkkitehtiin, joka tätä nykyä työskentelee herra Lohmannilla Turussa, ja olin aivan yllättynyt hänen lahjakkuudestaan. Hänellä oli joitakin töitä mukanaan, ja huomiotani kiinnitti niitä hallitseva jalostunut ja puhdas maku ja erityisesti se harvinaisen elegantti tapa, jolla ne on piirretty ja joka vetää vertoja parhaalle mitä olen tällä alalla nähnyt."
Sokeritehtaan valmistuttua 1815 Engel seurasi Lohmania Pietariin, missä hän imi vaikutteita uusklassismin venäläisestä muodosta. Pörssitalon lisäksi hän laati luonnokset teatteriksi Pietariin sekä valtavaksi kirkoksi Moskovaan. Nämä piirustukset esiteltiin keisari Aleksanteri I:lle, ja ne saivat suopean vastaanoton keisarilta, joka oli innokas arkkitehtuurin harrastaja. Virantäyttöprosessi juuttui silti vuosiksi byrokratian rattaisiin. Engel valmisteli jo muuttoa takaisin kotikaupunkiinsa Berliiniin, mutta hänen suunnitelmansa keskeytyivät helmikuussa 1816. Tuolloin keisari hyväksyi Ehrenströmin ehdotuksen Engelin kiinnittämisestä Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. 38-vuotias Engel muutti samana vuonna perheineen Helsinkiin, kaupunkiin, jonka uudelleenrakentamisesta tuli hänen elämäntyönsä.
[muokkaa] Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti
Engelin päätyö oli Senaatintorin ja sitä ympäröivien rakennusten suunnittelu. Ehrenströmin asemakaava korosti klassismin ihanteiden mukaisesti aukion symmetriaa. Pohjoisreunalle oli varattu paikka luterilaiselle kirkolle ja sen edessä olevalle päävartiolle, itä- ja länsireunoille taas senaatintalolle ja kenraalikuvernöörin palatsille, joiden tuli olla keskenään symmetriset.
Engelin ensimmäinen työ Helsingissä oli Senaatintorin eteläreunassa sijainneen Bockin talon muuttaminen (alun perin väliaikaiseksi) kenraalikuvernöörin palatsiksi. Myös muut Ruotsin vallan aikaiset kauppiastalot, jotka reunustivat toria etelästä, modernisoitiin klassismin ihanteiden mukaisiksi. Vuonna 1822 valmistui torin itäreunalle massiivinen Senaatintalo (nyk. Valtioneuvoston linna), jota Engel piti parhaana siihenastisena työnään ja johon hän myöhemmin viittasi mestariteoksenaan. Länsireunalle päätettiin sijoittaa kenraalikuvernöörin palatsin sijasta yliopiston päärakennus, koska Turusta siirretty yliopisto tarvitsi kipeästi tiloja, ja koska kenraalikuvernöörillä oli jo torin varrella sangen edustava palatsi. Päärakennus valmistui 1832.
Engelin päätyöksi muodostui luterilaisen pääkirkon, Nikolainkirkon (nyk. Helsingin tuomiokirkko), suunnittelu. Hän hioi kirkon piirustuksia vuosikymmenen ajan ja pyrki tekemään siitä mahdollisimman "puhtaan" ja klassismin ihanteiden mukaisen. Kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1830 ja ne olivat kesken vielä Engelin kuollessa 1840. Hänen seuraajansa saattoivat rakennustyöt päätökseen, mutta samalla tekivät lisäyksiä Engelin alkuperäisiin piirustuksiin ja muuttivat ratkaisevasti kirkon ulkoasua.
[muokkaa] Intendentinkonttorin johtaja
Intendentinkonttorin johtaja Charles Bassi erosi 1824 tehtävästään. Auennutta intendentin virkaa tarjottiin välittömästi Engelille, jota pidettiin liki ainoana pätevänä ehdokkaana koko maassa. Engel antoi kuitenkin vältteleviä vastauksia, koska hän hautoi jälleen kerran suunnitelmia paluusta Berliiniin. Hän kävi kirjeenvaihtoa preussilaisten viranomaisten kanssa ja tiedusteli mahdollisuuksiaan valtion virkoihin. Tämä aiheutti huolta helsinkiläisissä, jotka pelkäsivät menettävänsä Engelin. Itse keisari Aleksanteri I vaati, että Engelistä oli pidettävä kiinni millä keinolla hyvänsä, ja julisti "en halua menettää tätä miestä!". Saatuaan Berliinistä kielteisiä vastauksia Engel ottikin nopeasti intendentin viran vastaan sangen muhkein ehdoin: hän sai nauttia palkkaa sekä uudelleenrakennuskomitean arkkitehdin että Intendentinkonttorin johtajan virasta, ja sai päälle eläkkeen sekä muita etuisuuksia.
Intendentinkonttorin (myöh. Rakennushallitus) tehtävänä oli valvoa julkista rakentamista Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kaikkien julkisten rakennusten piirustukset tuli lähettää konttoriin tarkastusta ja hyväksymistä varten, jonka lisäksi siellä laadittiin tilauksesta rakennuspiirustuksia. Konttorissa suunniteltiin Engelin 15-vuotisen toimikauden aikana useita kymmeniä rakennuksia vuodessa: kirkkoja, pappiloita, kouluja, raatihuoneita, lääninhallituksia, sairaaloita, kasarmeja, vankiloita, tullikamareita, majakoita. Yleisin tuote olivat kirkot: Engelin valvonnassa suunniteltiin kaikkiaan 51 kirkkoa ja 33 tapulia sekä kymmenen kirkon uudistustyöt. Konttorissa työskenteli intendentin lisäksi aluksi kaksi ja myöhemmin kolme arkkitehtia konduktöörin virkanimikkeellä; lisäksi Engel, joka halusi huolehtia uuden sukupolven kasvattamisesta, piti konttorissa myös arkkitehtioppilaita.
Intendentiksi siirtyessään Engelin vaikutusvalta laajeni siis Helsingistä koko maahan. Hän suhtautui virkaansa kunnianhimoisesti ja piti tehtävänään levittää maakuntiin "parempaa arkkitehtuuria ja hyvää makua". Konttorin laajasta tuotannosta luonnollisesti vain pieni osa oli Engelin itsensä suunnittelemaa, mutta kaikki sen arkkitehdit seurasivat hänen tyyli-ihanteitaan. Konttorin kautta uusklassismi levisi 1800-luvun alkupuoliskon määrääväksi rakennustyyliksi: pappiloiden, raatihuoneiden ja kartanoiden kautta tyyli omaksuttiin kaupunkien porvaristaloihin ja myös vauraimpiin maalaistaloihin.
Intendenttinä Engel laati myös useiden kaupunkien asemakaavat. Ensimmäisen näistä hän teki Turkuun vuoden 1827 palon jälkeen, jossa kaupunki oli tuhoutunut lähes täysin. Uusklassismin ihanteiden mukainen ruutukaava korosti paloturvallisuutta: kadut olivat leveitä, korttelit väljiä ja yli yksikerroksiset puurakennukset kiellettyjä. Samoja periaatteita Engel sovelsi myös muissa asemakaavoissaan: Tampereella (1830), Hämeenlinnassa (1831), Porvoossa (1832), Jyväskylässä (1833) ja Mikkelissä (1837).
[muokkaa] Engelin tärkeimmät rakennukset
[muokkaa] Tärkeimmät rakennukset Helsingissä
- Kenraalikuvernöörin palatsi (nyk. Vanha raatihuone, 1818)
- Senaatintalo (nyk. Valtioneuvoston linna, 1820)
- Kaartin kasarmi (nyk. Suomen puolustusministeriön päärakennus, 1822)
- Kantonistikoulun päärakennus (nyk. osa Helsingin yliopiston Topelia-korttelia, 1823)
- Divisioonankomentajan talo (nyk. valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolna, 1825)
- Vanha kirkko (1826)
- Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1827)
- Yliopiston päärakennus (1832)
- Seurahuone (nyk. kaupungintalo, 1832)
- Yliopiston tähtitorni (1834)
- Katajanokan kasarmi, merikasarmi, (nyk. ulkoministeriö, 1838)
- Yliopiston kirjasto (1840)
- Keisarillinen palatsi (nyk. presidentinlinna, 1843)
- Nikolainkirkko (nyk. Suurkirkko/Tuomiokirkko, 1852)
[muokkaa] Töitä muualla Suomessa
- Vartiovuoren tähtitorni Turussa (1818)
- Eckerön posti- ja tullitalo (1826)
- Kuopion Lyseon lukio (1826)
- Lapuan tuomiokirkko (1827)
- Sahalahden kirkko Kangasalla, (1830)
- Hollolan kellotapuli, (1831)
- Suodenniemen kirkon torni, (1831)
- Korsnäsin kirkko (1831)
- Kittilän kirkko (1831)
- Oulun triviaalikoulu, nyk. Oulun Lyseon lukio, (1831)
- Ahlaisten kirkon kellotapuli (1832)
- Oulun tuomiokirkko, (1832)
- Sysmän kirkko, (1833)
- Vuojoen kartanon Eurajoella, 1836
- Alajärven kirkko (1836)
- Nokian kirkko (1837)
- Kankaanpään kirkko (1839)
- Åbo Svenska Teater (1839)
- Haminan raatihuoneen uudelleenrakennus (1840)
- Porin raatihuone (1841)
- Kärsämäen kirkko (1842)
- Utsjoen pappila (1843
- Johanneksenkirkko Haminassa, (1843)
- Luumäen kirkko (1845)
- Leppävirran kirkko
- Wiurilan kartano
[muokkaa] Luovutetulla alueella
- Säkkijärven kirkko (1833)
- Suistamon pyhän Nikolaoksen kirkko (1839)
- Jaakkiman kirkko
Engelin kuuluisuuden vuoksi hänen nimiinsä laitetaan usein rakennuksia, jotka ovat hänen oppilaidensa suunnittelemia, tai joiden piirustukset on tehty intendenttikonttorissa hänen johtajakaudellaan.
[muokkaa] Lähteet
- Nils Erik Wickberg: Carl Ludvig Engel. Helsingin kaupunki 1973.
- Kalevi Pöykkö: Carl Ludvig Engel 1778–1840. Pääkaupungin arkkitehti. Helsingin kaupunginmuseo 1990.
- Henrik Lilius: Carl Ludvig Engel (1778–1840). Artikkeli teoksessa Suomen kansallisbiografia II. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003.
