Canal du Midi

Wikipedia

Canal du Midi on Ranskassa sijaitseva kanava, joka yhdistää Bordeaux’sta lähtevän Garonne-joen ja Välimeren. Kanavaa kutsutaan yleisesti kahden meren kanavaksi (Canal des Deux Mers) yhdessä Canal Latéral à la Garonnen kanssa.

Kanava on vuodesta 1996 lähtien kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Tyyppipiirteitä 3 Kaso myös 3.1 Wikipediasta 3.2 Aiheesta muualla 3.3 Lähteet

[muokkaa] Historia

Viljakaupan tarpeista sai alkunsa ajatus, joka johti euroopan vanhimman yhä käytössä olevan kanavan, Canal du Midin (Etelän kanavan) rakentamiseen. Kanava rakennettiin 1600-luvulla Ludvig XIV:n valtakaudella, vuosien 1666 ja 1681 välisenä aikana. Töiden johtajana toimi Pierre-Paul Rique.

Canal du Midin rakentamisen taustalla vaikutti myös ajatus Atlantin ja Välimeren yhdistävästä oikopolusta, mikä poistaisi tarpeen tehdä 1600-luvun purjelaivalla kuukauden päivät kestävä merimatka Espanjan ympäri. Tämä tarkoitti sitä, että voitaisiin välttää sekä vihamieliset espanjalaiset, että barbareskivaltioiden merirosvot.

Kanavan kaivaminen oli hyvin vanha ajatus. Rakentamisen aloittaminen oli kuitenkin läheisesti yhteydessä jokiliikenteen kasvuun uuden ajan alussa. Kysymys jokiliikenteestä oli tuolloin ajankohtainen ja hallitus kannusti ja tuki sen edistämistä. Jo kolmekymmentä vuotta ennen kanavan rakentamista oli suunniteltu vastaavaa projektia, jonka suunnittelu oli uskottu toimikunnalle, johon kuului jäsenenä Pierre-Paul Riquet’n isä.

Vuonna 1666 Riquet ratkaisi onnistuneesti kanavan rakentamiseen liittyvän keskeisen ongelman: Veden saamisen kanavan korkeimpaan kohtaan. Tämän johdosta Colbert myönsi luvan töiden aloittamiseen. Kanavan rakentaminen maksoi 17 miljoonaan livreä. Tästä suunnattomasta summasta kuningas Ludvig XIV maksoi 40 %, paikallinen maakunta 40 % ja Riquet itse 20 %, minkä myötä hänestä tuli kanavan omistaja.

Kuningas Ludvig XIV ei ollut määrännyt Languedocin kuninkaallista kanavaa rakennettavaksi ainoastaan helpottaakseen alueen kaupankäyntiä. Nero, Augustus, Kaarle Suuri, Ranskan Frans I, Ranskan Kaarle IX ja Ranskan Henrik IV olivat kaikki ennen Ludvig XIV:ta haaveilleet kanavan rakentamisesta. Kun Ludvig XIV:lle tarjottiin mahdollisuutta siihen, näki hän siinä mahdollisuuden jättää pysyvä merkki hallintokaudestaan. Kanavan avulla oli mahdollisuus myös käydä käsiksi Espanjan merenkäynnistä saamiin tuloihin.

Viidentoista vuoden ajan lähes 12 000 työntekijää toteuttivat tätä jättiurakkaa. Kanava avattiin liikenteelle 24. toukokuuta 1681 nimellä Canal Royal de Languedoc (Languedocin kuninkaallinen kanava), vuosi suunnittelijainsinöörinsä kuoleman jälkeen. Kanavan toteuttamisessa oli monia ongelmia, sekä teknisiä, mutta myös poliittisia.

Ensimmäiseksi piti saada kanavan taitekohtaan riittävässä määrin vettä. Pierre-Paul Riquet toteutti järjestelmän, jossa hän kokosi veden kanavaan ns. Mustilta vuorilta, jotka kohoavat Ranskan keskusvuoriston eteläisenä huippuna Mazamet’n kaupungin lähistöllä. Myös Saint-Férréolon järven vedet käytettiin kanavan hyväksi. Riquet ei epäröinyt rakentaa lukuisia tunneleita ja siltakanavia veden kuljettamiseksi kanavan tarpeisiin.

Kun rakennustyöt oli saatu liikkeelle, Riquet osoitti todella lujaa tahtoa töiden toteuttamiseksi. Hän oli noudattamatta jopa Colbert’n ohjeita ja määräyksiä. Näin hän päättäväisesti toteutti myös Malpasin tunnelin kanavaan, vaikka kuninkaan määräys kielsi häneltä sen tekemisen.

Riquet toteutti rakennustyönsä talonpojille määrätyn suolaveron (gabelle) avulla. Riquet’n anti yhteiskunnalle ei rajoitu pelkästään kanavaan ja sen yhteydessä toteutettuihin teknisiin ratkaisuihin. Riquet oli myös ensimmäinen rakennuttaja, joka maksoi palkollisilleen kuukausipalkkaa ja järjesti sosiaaliturvan työntekijöilleen.

Kanava ei todellisuudessa täyttänyt sille asetettuja toiveita. Taloudellinen ja poliittinen konteksti muuttuivat, ja sota Espanjaa vastaa esti kanavan taloudellisen kehittämisen.

[muokkaa] Tyyppipiirteitä

Canal du Midi on 241 kilometriä pitkä kanava, joka alkaa Marseillan kaupungista, jossa Ondlousjoki laskeen Thaun lampeen. Lähistöllä ovat myös Seten ja Toulousen kaupungit. Aikalaiset pitivät kanavan rakentamista oman aikansa suurimpana hankkeena. Kanava koostuu 328 rakennelmasta, joihin kuuluu 103 sulkua (suurin korkeusero 190 metriä). Sulkujen lisäksi kanavassa on siltoja, patoja ja tunneli.

Béziersin kaupungissa kanava ylittää Orb-joen siltakanavan (pont-canal) avulla.

Kanavasuunnitelma sisälsi kaikkien aikojen ensimmäisen tunnelissa kulkevan kanavaosuuden rakentamisen. Canal du Midi kulkee 173 metriä kukkulan läpi kulkevassa tunnelissa Enserunessa.

Kanavaan vettä syöttämään rakennettiin myös ensimmäinen tekoallas — massiivinen pato. Mitoiltaan se oli 700 metriä pitkä, 120 metriä leveä ja 30 metriä joenpinnasta. Työntekijöinä toimivat sadat lähialueiden naiset, jotka kantoivat rakennusmaan perille koreissaan.

Kanavan matkan aikana toteutettiin lukuisia arkkitehtonisia ja insinööritaiteellisia ratkaisuja, joista voidaan mainita mm. seuraavat:

• Agden pyörösulku
• Fonséranesin sulkuportti ja kanavavallit
• Agden sillalle rakennettu kanava
• Orbin sillalle rakennettu kanava
• Malpasin tunneli
• Naurouze, jossa on kanavan korkeimmalla sijaitseva paikka
• Castelnaudary sulut ja allas.

Nykyisin Canal du Midi on käytetympi kuin Seine-joki ja se yksistään vastaa viidesosasta Ranskan vesiteillä tapahtuvasta turistiliikenteestä. Matkailijoista ulkomaalaisia on noin 80 %. Pääosin he ovat saksalaisia, sveitsiläisiä ja brittejä.

[muokkaa] Kaso myös

[muokkaa] Wikipediasta

Luettelo_maailmanperintöluettelon_kohteista_Euroopassa#Ranska

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Canal du Midi
• Canal latéral à la Garonne de Toulouse à Castets en Dorthe

[muokkaa] Lähteet

• Hélène Vérin, La gloire des Ingénieurs
• Michel Cotte, Le Canal du Midi, merveille de l’Europe