Billy Idol
Wikipedia
Billy Idol (Oikealta nimeltään William Michael Albert Broad, s. 30. marraskuuta 1955 Middlesex, Englanti) on englantilainen punkrock-muusikko.
Yhdessä Duran Duranin kanssa Billy Idol oli 1980-luvun alussa ensimmäisiä punk/rock-artisteja, jotka saavuttivat suurta menestystä uuden musiikkimedian MTV:n avulla. Imagonsa Idol loi paha poika -ulkonäön varaan. Musiikissaan hän sekoitti keskenään pop-koukkuja, punk-asennetta ja tanssibiittiä. Ennen muusikonuransa alkua William Broad opiskeli Sussexin yliopistossa. Kun punk-musiikki saapui Englantiin, Broad muodosti yhdessä eräiden muiden nuorten punkkareiden kanssa "the Bromley Contingent" -ryhmän, joka seurasi ja ystävystyi Sex Pistolsin kanssa. Värikkään ryhmän yksi jäsen oli Siouxsie Sioux, Siouxsie and the Banshees -yhtyeen johtaja.
Idolin ensimmäinen tunnettu yhtye oli punkryhmä Generation X, jonka hän perusti vuonna 1976. Yhtye sai levytyssopimuksen Chrysalis Records -yhtiön kanssa ja julkaisi kolme albumia ennen hajoamistaan. Idol muutti New Yorkiin ja alkoi luoda uraa sooloartistina. Hän teki yhteistyötä kitaristi Steve Stevensin kanssa. Idolin ensimmäinen oma julkaisu oli EP, nimeltään Don't Stop joka sisälsi 4 kappaletta. Artistin itsensä mukaan nimetty, soololevy julkaistiin vuonna 1982. Soolouran toinen levy, vuonna 1983 julkaistu, "Rebel Yell" oli valtava menestys ja nosti miehen supertähtikategoriaan Yhdysvalloissa. Vuonna 1986 julkaistu "Whiplash Smile" menestyi myös hyvin. Pian sen jälkeen Stevens lähti soolouralle. Kitaristi on työskennellyt uransa aikana myös suomalaisen Michael Monroen (Matti Fagerholm) kanssa. Hieman ennen vuonna 1990 julkaistua "Charmed Life" -levyä Idol joutui moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena hän melkein menetti toisen jalkansa. Myös Charmed Life myi hyvin. Levyllä ollutta "Cradle of Love" -kappaletta kuultiin Renny Harlinin ohjaaman "Adventures of Ford Fairlane" -elokuvan soundtrackilla.
Idol päätti ottaa muusikonurallaan taukoa ja alkoi näytellä. Hänellä oli pieni rooli Oliver Stonen ohjaamassa "The Doors" -elokuvassa. Idolin seuraava levy "Cyberpunk" julkaistiin vuonna 1993. Levy ei myynyt Yhdysvalloissa hyvin. Idol alkoi kärsiä huumeongelmasta ja lähes kuoli yliannostukseen vuonna 1994. Idol sai uutta nostetta uralleen, kun hän esitti itseään vuonna 1998 valmistuneessa elokuvassa "The Wedding Singer". 1980-luvun puoliväliin sijoitetussa romanttisessa komediassa päärooleissa olivat Adam Sandler ja Drew Barrymore. Elokuvassa käytettiin Idolin kappaletta "White Wedding", joka on yksi hänen suurimmista hiteistään. Idolin hyvin menestynyt "Greatest Hits" -kokoelma julkaistiin vuonna 2001. Maaliskuussa 2005 Idol julkaisi ensimmäisen studiolevynsä liki 12 vuoteen. Levy on nimeltään "Devil's Playground". Billy Idolin soolouran suurimpia hittikappaleita ovat muun muassa "White Wedding", "Rebel Yell", "Dancing with Myself", "Eyes Without A Face", "Flesh For Fantasy", "To Be A Lover", "Don't Need A Gun", "Sweet Sixteen", "Mony Mony" ja "Cradle Of Love" ja uusimmalla Devil's Playground levyllä vanhaa tyyliä kunnioittaen "scream".
[muokkaa] Diskografia
Don't Stop (EP) - 1981
Billy Idol - 1982
Rebel Yell - 1983
Vital Idol - 1985
Whiplash Smile - 1986
Idol Songs: 11 of the Best - 1988
Charmed Life - 1990
Cyberpunk - 1993
Greatest Hits - 2001
VH1's Storytellers: Billy Idol - 2002
Essential Billy Idol - 2003
Devil's Playground - 2005
Happy Holidays - 2006
[muokkaa] Lähteet
- All Music Guide, englanninkielinen Wikipedia
