Beslanin koulukaappaus
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Beslanin koulukaappaus | |
|---|---|
 Beslanin koulukaappauksen muistomerkki |
|
| Paikka | Beslan, Venäjä |
| Kohde | koulurakennus |
| Päivämäärä | 1. syyskuuta–3. syyskuuta 2004 9.30 – (UTC+3) |
| Iskutyyppi | kaappaus |
| Kuolleita | 365 |
| Haavoittuneita | satoja |
Beslanin koulukaappauksessa 1. syyskuuta–3. syyskuuta 2004 terroristit tunkeutuivat kouluun Beslanissa Venäjän Pohjois-Ossetiassa ja ottivat panttivangeiksi joidenkin arvioiden mukaan jopa 1 000 panttivankia koulun oppilaiden, oppilaiden vanhempien ja opettajien joukosta. Kaappaus kesti kolme päivää, kunnes venäläiset poliisit ja sotilaat tekivät rynnäkön kouluun ja ottivat sen haltuunsa. Tapahtumassa kuoli 335 panttivankia, joista 156 oli lapsia, ja noin 30 terroristia. Lisäksi sadat muut loukkaantuivat.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaappauksen kulku
[muokkaa] Ensimmäinen päivä
Kello 9.30 paikallista aikaa (UTC+3) 1. syyskuuta 2004, syyslukukauden ensimmäisenä päivänä, noin kolmenkymmenen hengen terroristijoukko, johon kuului naisia ja miehiä, saapui GAZel- ja GAZ-66- kuorma-autoilla Beslanin keskikouluun numero yksi. Koulun oppilaat ovat 7–11-vuotiaita. Terroristeilla oli maskit ja osalla heistä oli räjähdevyöt. Taistelussa kuoli aluksi viisi poliisia, jonka jälkeen joukko valtasi koulurakennuksen ottaen 1 181 vankia. Vankien määrästä oli aluksi epäselvyyttä, arviot vaihtelivat välillä 350–1 500 vankia. Terroristit teloittivat aluksi noin 20 aikuista panttivankia, joiden ruumiit heitettiin ulos ikkunoista. Yksi naiskaappaajista räjäytti vahingossa räjähdevyönsä, mutta kukaan ei loukkaantunut.
Venäjän poliisi, Spetsnaz-joukot ja sisäministeriön OMON-joukot piirittivät rakennuksen. Kaappaajat siirsivät panttivangit koulun liikuntasaliin, ja miinoittivat rakennukset räjähtein. Kaappaajat uhkasivat myös teloittaa 20 panttivankia jokaista omaa tappiotaan kohden, ja räjäyttää koulun jos hallituksen joukot hyökkäisivät.
Venäjän pyynnöstä YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui, ja tuomitsi kaappauksen ja vaati kaikkien terroristi-iskussa vangittujen välitöntä ja ehdotonta vapauttamista. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush tarjosi Venäjälle kaiken mahdollisen tuen kriisin hoitamisessa.
[muokkaa] Toinen päivä
Neuvottelut kaappaajien kanssa eivät tuoneet tuloksia, ja he kieltäytyivät vastaanottamasta ruokaa, vettä tai lääkkeitä tai ruumiiden poistamista koulusta. Kuumuus liikuntasalissa kasvoi sietämättömäksi, ja jotkut riisuivat vaatteensa.
Iltapäivällä 26 naista ja sylilasta vapautettiin koulusta Ingušian presidentti Ruslan Auševin neuvottelujen jälkeen. Kahden lapsen äidit joutuivat valitsemaan kumman lapsensa ottivat mukaansa, ja kumman jättivät. Noin kello 15.30 kaappaajat ampuivat kaksi kranaattia turvallisuusjoukkoja kohti pitääkseen nämä kauempana.
[muokkaa] Syyskuun kolmas
Iltapäivällä lääkintähenkilökunnan sallittiin poistaa ruumiit koulun pihamaalta. Työ aloitettiin, mutta noin 13.04 kuultiin kaksi suurta räjähdystä ja terroristit avasivat tulen. Kaksi sairaanhoitajaa kuoli, muut pakenivat luotisateessa. Liikuntasalin katto romahti ja noin 30 panttivankia pakeni, heitä tulitettiin ja osa sai surmansa.
Presidentin avustaja Aslambek Aslahanov sanoi tulituksen ja hyökkäyksen olleen räjähdyksen syytä. Yksi panttivangeista puolestaan sanoi, että yksi pommeista oli kiinnitetty huonosti, ja oli pudonnut ja räjähtänyt.
Ruslan Aushev, joka oli pääneuvottelijana, kertoi Novaja Gazetalla, että räjähdyksen oli aiheuttanut kaappaaja, joka oli kompastunut lankaan. Tämän seurauksena aseistetut siviilit, joista oli osa kaapattujen vanhempia aloittivat tulituksen, jolloin kaappaajat uskoivat hyökkäyksen alkaneen huolimatta neuvotteluista. Tämän jälkeen he olivat ilmoittaneet räjäyttävänsä pomminsa, jolloin turvallisuusjoukot hyökkäsivät rakennukseen.
Erikoisjoukot aloittivat koulun valtaussuunnitelmansa mukaiset toimet pelastaakseen loput panttivangit, jolloin alkoi kaoottinen taistelu. Erikoisjoukkojen lisäksi taisteluun osallistuivat armeijan ja sisäministeriön joukot ja armeijan helikopterit. Lisäksi mukana oli paikallisia siviilejä, joten on mahdollista, että osa tappiosta tuli pelastajien luodeista.
Kaappaajat räjäyttivät pomminsa tuhoten täydellisesti liikuntasalin ja sytyttäen suuren osan rakennusta tuleen. Erikoisjoukot räjäyttivät reitin seinien läpi auttaakseen panttivankeja pakoon. Taistelu jatkui vielä iltaan asti, jolloin kolme kaappaajaa löydettiin koulun kellarista panttivankiensa kanssa. Näistä kukaan ei selvinnyt.
Taistelun aikana ryhmä kaappajia, hallituksen mukaan 13, pakeni saartorenkaan läpi. Kaksi näistä oli naisia, jotka yrittivät paeta sulautumalla terveydenhuoltohenkilöstöön. Saartorengas oli murtunut pankkivankien omaisten pyrittyä sen läpi, jossain tapauksissa jopa aseiden kanssa.
Muutama kaappaajista pakeni kaksikerroksiseen asuintaloon 40 metrin päässä liikuntasalista. Talo tuhottiin panssarivaunuilla ja liekinheittimillä klo 23.00 mennessä. Yksi epäillyistä kaappaajista kuoli omaisten käsittelyssä jäätyään kiinni. Räjähdeasiantuntija Juri Savelyevin riippumattoman tutkimuksen mukaan liekin- ja kranaatinheittimiä sekä tankkeja käytettiin myös itse valtaustilanteessa aiheuttaen näin lisää turhia uhreja vaikka tämä onkin virallisessa raportissa kiistetty. Myös uhrien omaiset ovat todistaneet tämän väitteen puolesta.
Yleisen syyttäjän Alexander Fridinskin mukaan 31 kaikkiaan 32:sta kaappaajasta kuoli ja yksi otettiin kiinni. Virallisen luvun mukaan 335 ihmistä kuoli, 156 lapsia ja yli 700 loukkaantui, suurin osa lapsia. Edelleen vahvistamatta on 176. Osa omaisista vei vapautetut lapsensa mukanaan taistelun jälkeen. Venäjän hallitusta on arvosteltu siitä, että osa paikallisista ei tiennyt vielä päivienkään kuluttua lastensa kohtaloa.
Operaatiossa kuoli 11 erikoisjoukkojen Alfa- ja Vimpel-jäsentä. Eräs erikoisjoukkojen jäsen kertoo suurten tappioiden syyksi pyrkimyksen suojella panttivankeja, jolloin kaappaajat olivat ampuneet heitä takaapäin. Yli 30 erikoisjoukkojen jäsentä haavoittui.
[muokkaa] Jälkipeli
Presidentti Vladimir Putin julisti kahden päivän suruajan 6.–7. syyskuuta. Syyskuun 7. päivä noin 130 000 ihmistä kerääntyi Moskovan Punaiselle torille osoittamaan mieltään terrorismia vastaan. Joidenkin tietojen mukaan Venäjän hallitus määräsi TV-asemia olemaan näyttämättä raivonpurkauksia tai kritiikkiä hallitusta kohtaan. Koulua ei rakenneta uudelleen, vaan sen tilalle rakennetaan uusi. Koulun liikuntasaliin on pystytetty alttari uhrien muistoksi ja myöhemmin paikalle pystytetään muistomerkki.
[muokkaa] Kritiikkiä Venäjän hallitusta kohtaan
Presidentti Vladimir Putinia kritisoitiin mm. siitä, että hän ei tehnyt kaikkea mahdollista asian hyväksi, eikä ollut tarpeeksi julkisuudessa sen aikana. Entinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatšov sanoi olleensa tyrmistynyt, kuinka kenenkään huomaamatta terroristit onnistuivat tuomaan paikalle aseita ja räjähteitä. Tietysti monet myös katsoivat yleensä koko terroristien toiminnan juontuneen Venäjän harjoittamasta politiikasta Tšetšeniassa.
[muokkaa] Kaappaajien vaatimukset
Kaappaajia pidettiin aluksi tšetšeeneinä, mutta Aslambek Aslahanov kiisti sen. Hänen mukaansa kaappaajat eivät puhuneet tšetšenian kieltä, vaan venäjää. Joukossa pääteltiin olevan monia kansallisuuksia, arabeja, tataareita, kazakkeja, tšetšeenejä, korealaisia ja yksi paikallinen. Yhdeksän kaappaajaa on tunnistettu arabeiksi ja yksi on musta. Tästä on päätelty joukon olevan islamilaisia terroristeja, jotka tukivat Tšetšenian itsenäisyyttä.
Tšetšeenien kapinajohtaja Aslan Mashadov kielsi joukkojensa osallisuuden tapahtuneeseen ja tuomitsi sen. 17. syyskuuta tšetšeenikapinallisten verkkosivujen mukaan, Šamil Basajev, mies jota pidetään ideoijana vuoden 1995 panttivankikriisiin ja 2002 Moskovan teatterikaappaukseen tunnusti olevansa Beslanin tapahtumien takana. Lehdet ovat yhdistäneet tapahtuneeseen myös inguušijohtaja Magomet Jevlojevin ja Venäjän hallitus on todennut, että kaappaajilla saattaa olla yhteyksiä Al-Qaidaan.
Kaappauskriisi tapahtui viikon sisällä aseellisten ryhmien tšetšeeniryhmien hyökkäyksistä metro-asemalla Moskovassa ja kahden lentokoneen pudotuksesta itsemurhaiskuissa, jotka tappoivat 89 ihmistä.
Kaappaajat antoivat aluksi seuraavat vaatimukset:
- Ingušiaan hyökänneiden tšetšeenitaistelijoiden vapautus
- Venäjän joukkojen vetäytyminen Tšetšeniasta
- Suorat neuvottelut Pohjois-Ossetian ja Ingušian asukkaisen kanssa.
Ainut vangittu kaappari, Nur-Paši Kulajev, 24, on syntynyt Tšetšeniassa. Kulajev sanoi että ryhmää johtivat tšetšenialaissyntyinen militantti "Polkovnik" ("Eversti") ja ukrainalaissyntyinen Anatoli Vladimirovitš Hodov, jota on epäilty myös 15. toukokuuta Moskovan-Vladikavkazin junan pommi-iskuista.
Kulajevin mukaan "Polkovnik" ampui militanttien jäsenen, joka vastusti lasten ottamista panttivangeiksi ja räjäytti kaksi naiskaappaajaa kauko-ohjauksella. Nimetön viranomaislähde sanoo että "Polkovnik" olisi venäläinen. Kulajev tuomittiin koulukaappauksen johdosta toukokuun lopussa 2006 elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
