Arotundra
Wikipedia
Arotundra eli mammuttiaro oli jääkaudella heinää, saraa ja ruohoa, pajuja ja pensaita kasvava lähes puuton kuiva vyöhyke. Aukeaa arotundraa oli Keski-Euroopassa. Se muistutti paikasta riippuen aroa, savannia tai puoliaavikkoa. Kasvillisuuteen vaikuttivat mm lämpötila ja kosteus. Se oli lajistoltaan rikkaampi kuin nykyinen tundra ja elätti siksi mammutteja ja muita suuria eläimiä. Paikoin mammuttiaroilla kasvoi jopa puita, kuten kosteissa jokilaaksoissa. Arotundra oli laajalle levinnyttä jääkauden aikana, mutta nykyään sitä ei ole, jäänteitä siitä saattaa olla joillain arktisilla alueilla. Mammuttiarolla ei ollut suuria sammalalueita. Mammuttiaro hävisi jääkauden päättyessä ilmaston kostuessa ja lämmetessä. Talvista tuli syvälumisia, mikä hävitti mammuteille sopivan matalassa lumessa kasvavan kasvillisuuden.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Arotundra ...
Kuiva, talvella kylmä ja kesälläkin viileä arotundra sai ravinteita jäätikön hienontamasta lössipölystä. Arotundralla eli muun muassa mammutteja, biisoneita ja villasarvikuonoja. Mammuttiarolla eli lukuisia muitakin kasvinsyöjiä, kuten myskihärkiä, saiga-antilooppeja, arovisenttejä, peuroja, villihevosia ja hirviä. Pienimpiä kasvinsyöjiä olivat jänikset, ja monet myyrien ja sopulien kaltaiset jyrsijät. Leijonat, sudet ja hyeenat saalistivat mammutteja ja muita suuria kasvinsyöjiä. Tämäntyyppinen eläimistö muistuttaa Afrikan savannien eläimistöä. Aivan jäätikön lähellä kasvillisuus muistutti enemmän nykyisenlaista tundrakasvillisuutta. Arotundralla ei ollut suuria metsiä, mutta se ei ollut nykyisenlaista niukkakasvuista tundraakaan. Arotundralle oli tyypillistä varsinkin ruohojen suuri osuus, mistä johtuu arotundran suuri kasviaineen tuottavuus tundraan verrattuna. Ruohoa oli niukasti, mutta lajeja oli paljon. Kylmää ruohoista kuiva-aroa vastaava jääkauden laikkuinen arotundra kykeni elättämään mammutin tyyppisiä suuria nisäkkäitä. Sammalkerros lienee ollut olematon tai niukka. Arotundran ravinnekerros ulottui melko syvälle. Jääkauden aikana lössi tuotti kasveille runsaasti ravinteita. Ilmasto oli äärimmäisen mantereinen ja lumikerros matala. Lumikerroksen yläpuolelle kasvavat kasvin osat kuolivat pakkasella.
Jääkaudella laaja arotundra ulottui Euroopasta Keski-Aasiaan ja Siperiaan. Arotundralla oli myös laajoja lössialueta. Arotundraksi voidaan laskea siis joihinkin jääkauden kasvillisuutta kuvaaviin karttoihin merkityt jotkut tundra-alueet, ruohostot ja lössiarot. Nykyistä tundraa muistuttavaa arotundraakin on ollut. On jossain määrin kiistanalaista, miten pohjoiseen aromainen vyöhyke ulottui Pohjois-Siperiassa jääkaudella. Jääkauden päättyessä talvet muuttuivat syvälumisiksi ja suosivat tundra-alueilla toisentyyppistä kosteassa viihtyvää Ericacae-kasvillisuutta, joka ei kelvannut mammuteille ja monille jääkauden eläimille ravinnoksi.
[muokkaa] Jääkauden arotundran kasvilajeja
 Ruoho (tässä kuvassa nykyajan Mongoliassa) |
 Artemisia vulgaris, maruna |
 Dryas octopetala, lapinvuokko |
Jääkauden arotundrallakin oli kylmyys- ja kuivuusvyöhykkeitä. Nykyajan tundran kasvilajisto on niukempi ja toisenlainen kuin arotundran. Wrangelinsaaren kasvillisuus muistuttaa jääkauden arotundran kasvillisuutta. Siellä kasvaa 15 ruoholajia, 4 suikeropensaslajia (Artemisia), monta Rosaceae-lajia, 10 palkokasvilajia ja vain harvoja tundalajeja (Ericaceae).
Arotundran ruohovartisten kasvien tieteellisiä nimiä:
- Poaceae tai Gramineae, heinäkasvit olivat kylmimmän kauden kasvillisuutta
- Cyperaceae sarakasvit (mm. Carex, sarat) olivat tyypillisiä kuivan ilmaston kasvityyppejä, keskikylmän kauden kasvillisuus, yleinen interstadiaalina , mutta kohtalaisesti kylmänä kautena
- Asteraceae tai Compositae, asterikasvit
- entisen Antirrhinaceae-heimon lajit, jotka ovat nykyisin osa heimoa Plantaginaceae, ratamokasvit
- Campanulaceae, kellokasvit
- Rosaceae, ruusukasvit, esim. lapinvuokko Dryas octopetala
- Chenopodiaceae, savikkakasvit
Arotundralla kasvoi myös
- Artemisia, marunat
- Betula nana, vaivaiskoivu
- Salix retusa, vaivaispaju
Seuraavassa yritetään hahmotella arotundran lajistoa. Luettelo ei pyri olemaan täsmällinen.
Kuivalla ja kylmällä arotundralla kasvoi heiniä (mm. Gramineae, kovia heiniä, joita mammuttien lisäksi myös villihevoset syövät), ruohoja (terttu- ja nippuruohoja ja esimerkiksi villirairuoho Elymus), kukkakasveja sekä tavallista marunaa että preeriamarunaa (Artemisia frigida), joka on koiruohon tai malin tapaista. Arotundralla kasvoi lisäksi sammalta ja jäkälää. Kosteilla jokien reunuistoilla kasvoi saroja ja mehikasveja. Puolikuivan kuiva-arotyyppisen arotundran kasveihin kuuluivat kynsimö (Draba), siniruoho (Poa), sara (Carex), vihvilä (Juncus/Luzula), hanhikki (Potentilla), savikka (Chenopodium), leinikki (Ranunculus), unikko (Papaver), härkki (Cerastium) ja kohokki (Silene). Arotundralla kasvoi myös savikkaa (Chenopodiaceae) ja Rosacae-heimon kasveja. Kaikkein kylmimmillä alueilla kasvoi lapinvuokkoa (Dryas octopetala) ja pahtarikkoa (Saxifraga nivalis). Arotundralla noin puolet maasta oli kasvillisuuden peitossa. Alueella puhalsivat varsinkin talvella kovat tuulet, jotka tulivat jäätikköjen suunnasta. Itä-Siperiassa arotundra oli monen eri kasvillisyystyypin mosaiikki, joka koostui heinä- ja saratundrasta (mm. kuivassa viihtyviä Kobresia-lajeja) lössialueilla sekä kosteammista jokien suisto- ja varsialueista. Arotundraa vastaavaa kasvillisuutta, josta hyvä esimerkki on Artemisia fridiga, on nykyään Alaskassa ja Yukonissa. Siperiassa kasvaa nykyään hiekkadyynien keskellä Artemisia borealis, Trisetum spicatum ja Kobresia myosuroides pensasaroa tai puoliaavikkoa muistuttavalla vyöhykkeellä Sagavanirktok-joen suistossa. Pohjoinen arotundra oli Artemisia-voittoista, eteläinen kasvoi Poecaeae-ruohoa.
[muokkaa] Arotundran kylmyysvyöhykkeitä
- Artemisia, pensaita, kylmin
- Gramininae/Poecaeae, heinä, tyypillinen kylmä, kuiva jääkauden maksimin aikainen aro
- Kääpiöpaju, vaivaiskoivupensas (Betula)
[muokkaa] Eläimistö
Yleensä ravinteita ainakin kohtalaisen paljon tuottavalla arotundralla viihtyivät jääkaudella alkuhärkä, mammutti, myskihärkä, arobiisoni (arovisentti), villasarvikuono, villipeura (poro, karibu) ja villihevonen. Mammuttiarojen eläimillä oli yleensä paksu turkki. Kasvinsyöjiä saalistivat luolakarhut, luolaleijonat, luolahyeenat, sudet ja villikoirat. Ihminenkin saapui Siperian arotundralle jääkauden loppuvaiheessa.
