Šamil
Wikipedia
Imaami Šāmil (1797?–maaliskuu 1871) oli Dagestanin avaarien hengellinen johtaja ja sotapäällikkö, joka vastusti 25 vuotta Venäjän laajentumista Kaukasiaan (1817–1859). Hän oli myös Dagenstanin ja Tšetšenian kolmas imaami (1834–1859).
Šamil syntyi´Gimryn kylässä nykyisessä Dagenstanissa. Hänen isänsä oli vapaa vuokraisäntä, mikä salli Šamilin opiskella arabiaa, logiikkaa ja muita aiheita. Hän sai maineen oppineena miehenä. Šamil liittyi suufilaiseen muridilahkoon ja teki pyhiinvaelluksen Mekkaan 1828, jossa hän tapasi Abdel Kadirin, jolta hän oppi sissisotataktiikoita.
Šamilin aikoina Kaukasian muslimikansat olivat sodassa Venäjän kanssa. Iivana Julman ajoista lähtien Venäjä oli laajentunut Kaukasusta kohti ja valloitti alueen Osmanien valtakunnalta. Dagenstan oli joutunut Venäjän haltuun Persialta 1813.
Muslimit tunsivat elämäntapansa uhatuksi, ja julistivat pyhän sodan venäläisiä vastaan. Joukkojen johtajana oli tuolloin mullah Ghāzī Muḥammad. Šahil oli Ghazin lapsuudenystävä, ja hänestä tuli hänen oppilaansa. Ghazi kuoli taistelussa 1832 ja hänen seuraajansa Gamzat Bekin surmasivat hänen omat miehensä. Šamil valittiin 1834 Dagenstanin kolmanneksi imaamiksi ja vastarinnan johtajaksi. Hän tuli tunnetuksi nimellä al-Imam al-Azam, koko Kaukasian johtaja. Hän perusti Kaukasiaan ensimmäisen jonkinlaisen paikallisen valtakunnan. Aikaisemmin kaikki kylät olivat olleet käytännössä riippumattomia. Šamil laajensi dagenstani- ja tšetšeenijoukkoja ja voitti monia taisteluja venäläisiä vastaan vuoteen 1859 asti. Hän käytti tehokkaasti sissitaktiikoita. Venäjä aloitti uuden sotaretken 1838, vaikka kapinallisten päätukikohta Ahulgo valloitettiin, Šamilia ei saatu kiinni.
Vuonna 1857 venäläiset päättivät päästä eroon Šamilista, jonka maine oli levinnyt Länsi-Eurooppaan asti, ja joka oli saavuttanut legendan maineen paikallisten joukossa. Suuri ja hyvin varustettu armeija valtasi Šamilin linnoituksen Vedenossa huhtikuussa 1859 ja hän piiritettiin joukkoineen Ghunibissa. Elokuun 25. (6. syyskuuta uutta lukua) Šamil tunnusti vastarinnan toivottomuuden ja antautui. Tämä päätti myös Kaukasian vuoristolaisten muun vastarinnan.
Šamil vietiin Pietariin keisari Aleksanteri II:n nähtäväksi ja karkotettiin Kalugaan, Moskovan eteläpuolelle. Vuonna 1869 hän sai keisarilta luvan pyhiinvaellukseen Mekkaan, jonne hän matkusti Konstantinopolin kautta. Hän kuoli Medinassa 1871 ja haudattiin Jannatul Baqiin. Hänen pojistaan tuli Venäjän ja Turkin keisarillisen armeijan upseereita.
