Édouard Balladur

Wikipedia

Édouard Balladur (s. 2. toukokuuta 1929, İzmir) on ranskalainen gaullistipoliitikko (RPR, UMP), pääministeri 1993–1995.

Balladurin perhe on armenialaista pankkiiri- ja kauppiassukua, joka eli sukupolvia osmanien Smyrnassa (nyk. İzmir). Hän syntyi Izmirissa nykyisessä Turkissa, jossa ulkomaalaisten ja kristittyjen vainot aloitettiin Osmanien valtakunnan hajottua. Hänen vanhempansa muuttivat Marseilleen 1935 viiden lapsensa kanssa.

Balladur oli Radio Télévision Françaisen hallituksessa ja otettiin Georges Pompidoun hallitukseen ja neuvonantajana Grenellen sopimuksissa toukokuun 1968 jälkeen. Pompidoun tultua valituksi presidentiksi Balladur nimitettiin Élysée-palatsin virkamieskuntaan ja 1974 pääsihteeriksi. Pompidoun kuoleman jälkeen hän vetäytyi hyvin palkattuun teollisuuteen. Vuonna 1967 Balladur otettiin ORTF:n hallintoneuvostoon. Vuodet 1968–1980 hän oli Mont Blancin tunneliyhtiön johtokunnan johdossa, ja häntä kuultiin vuoden 1999 kuolemaan johtaneen onnettomuuden vuoksi. Hän oli myös Compagnie Générale d'Électricitén tytäryhtiön, myöhemmän Alcatelin johdossa 1977–.

Oikeiston voitettua 1986 Balladur oli Jacques Chiracin hallituksen valtiovarainministerinä 1986–1988, jossa hän aloitti laajan yksityistämisen ja vähensi sääntelyä Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaan. Oikeiston voitettua 1993 vaalit, mutta Chiracin hävittyä rutkasti 1988 presidentinvaalit, Balladur oli presidentti François Mitterrandin nimittämänä pääministerinä 1993–1995. Pääministerinä hän ajoi läpi GATT-uudistukset ja vahvan frangin politiikkaa.

Vuoden 1995 presidentinvaaleissa Balladur pyrki presidentiksi gaullisti Chiracin ja sosialisti Lionel Jospin rinnalla. Balladur oli huono puhuja, häneltä puuttui puoluekoneiston tuki, ja häntä pidettiin "vanhan maailman" tuulahduksena tavoiltaan. Presidentinvaalissa hän jäi kolmanneksi ja erosi pääministerin paikalta. Vaikka Chirac ja Balladur julistivat olleensa ystäviä 30 vuotta, vaalikamppailu kiristi heidän välejään, eikä "balladurilaisia", kuten Nicolas Sarkozyia enää päästetty Chiracin hallitukseen.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• assemblee-nationale.fr

Ranskan viidennen tasavallan pääministerit (1958–)

Michel Debré (1959–1962) | Georges Pompidou (1962–1968) | Maurice Couve de Murville (1968–1969) | Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) | Pierre Messmer (1972–1974) | Jacques Chirac (1974–1976) | Raymond Barre (1976–1981) | Pierre Mauroy (1982–1984) | Laurent Fabius (1984–1986) | Jacques Chirac (1986–1988) | Michel Rocard (1988–1991) | Édith Cresson (1991–1992) | Pierre Bérégovoy (1992–1993) | Édouard Balladur (1993–1995) | Alain Juppé (1995–1997) | Lionel Jospin (1997–2002) | Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) | Dominique de Villepin (2005–2007) | François Fillon (17.5.2007–)