Yrjö Loimaranta
Wikipedia
Yrjö Arvi Vilho Loimaranta (vuoteen 1906 Lindstedt[1], 26. joulukuuta 1874 Oulu – 27. joulukuuta 1942 Mikkeli) oli Viipurin hiippakunnan piispa ja ministeri.
Loimaranta toimi aluksi koulumiehenä ja myöhemmin senaatin kirkollisasiainesittelijänä ja opetusministeriön kansliapäällikkönä. Viipurin hiippakunnan piispana hän toimi 1935–1942. Loimarannan piispakauden alkupuolta sävytti taloudellinen ja henkinen optimismi[2], loppupuolta puolestaan sotavuodet: talvisodan alettua tuomiokapituli poistui Viipurista joulukuussa 1939 ensin Savitaipaleelle ja rauhan tultua Mikkeliin huhtikuussa 1940.[3]
Loimaranta oli opetusministerinä Cajanderin I hallituksessa 1922 ja Cajanderin II hallituksessa 1924. Hän oli ammattiministerinä molemmissa hallituksissa.
Teologisesti Loimaranta kuului nuorkirkolliseen suuntaan ja oli mukana Teologisen lauantaiseuran nimellä tunnetussa uudistushenkisessä keskustelupiirissä.[4]
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
- Toiviainen, Kalevi: Kaakonkulman hiippakunta 1897–1945. Mattila, Ouri & Mäkitalo, Tuula & Peura, Esa-Matti (toim.): Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897–2004, 2004, s. 13–81. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-135-X.
- Mikkelin hiippakunnan piispat 1879–: Yrjö Loimaranta
- Valtioneuvoston ministerikortisto
