Vihtori Vesterinen

Wikipedia

Vihtori Vesterinen (27. tammikuuta 1885, Kivijärvi – 28. kesäkuuta 1958, Laukaa) oli keskisuomalainen maanviljelijä ja Maalaisliiton pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.

Vesterisen vanhemmat olivat maanviljelijä Lauri Vesterinen ja Eriikka Liukko. Hän kävi kansanopiston ja toimi sen jälkeen maanviljelijänä vaimonsa kotitilalla Laukaan Leppävedellä Perttulan talossa.

Vesterinen oli Maalaisliiton kansanedustajana Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä 1919–1951. Hän oli eduskunnan toinen varapuhemies 1945. Vesterinen oli apulaismaatalousministerinä Tulenheimon hallituksessa 1925, Kallion II hallituksessa 1925–1926 sekä Sunilan hallituksessa 1927–1928. Kyösti Kallion IV hallituksessa hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä 1936–1937.

Sodan jälkeen Vesterinen oli maatalousministerinä Paasikiven III hallituksessa 1945–1946 ja Pekkalan hallituksessa 1946–1948. Viimeksi hän oli II sosiaaliministerinä ja II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Kekkosen I hallituksessa 1950–1951 ja sosiaaliministerinä Kekkosen II hallituksessa 1951.

Presidentin valitsijamiehenä Vesterinen oli vuosien 1925, 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi Laukaan kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Vesterinen oli allekirjoittamassa Pariisin rauhansopimusta Carl Enckellin ja Johan Helon kanssa 10.2.1947.

Vesterinen sai ministerin arvonimen 1951.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Lasse Kangas (toim.): Vihtori Vesterinen. Keskisuomalainen vaikuttaja. Kirjayhtymä 1985.
Lasse Kangas: Vihtori Vesterinen : Paasikiven ministeri. Gummerus 1998