Teppo Mäkynen

Wikipedia

Teppo Mäkynen (s. 9. lokakuuta 1974 Turku^[1]) on suomalainen jazzrumpali, DJ, säveltäjä ja tuottaja.^[2] DJ:nä hän on toiminut ensin taiteilijanimellä DJ Zäppä ja myöhemmin nimellä Teddy Rok.^[3]

Sisällysluettelo 1 Opinnot ja alkuaikojen yhtyeet 2 Teddy Rok Seven 3 Nuspirit Helsinki ja The Five Corners Quintet 4 The Stance Brothers 5 Muut projektit 6 Palkinnot 7 Valikoitu diskografia 8 Viitteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Opinnot ja alkuaikojen yhtyeet

Mäkynen aloitti musiikkiopintonsa 11-vuotiaana Salon musiikkikoulussa. Omien sanojensa mukaan hän valitsi rummut instrumentikseen sattumalta.^[4] Hän jatkoi opintojaan Kaustisen musiikkilukiossa,^[5] ja opiskeli myös Kokkolan konservatorion jazzlinjalla opettajanaan rumpali Markus Ketola.^[6][7] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Mäkynen opiskeli vuoden Oriveden opiston musiikkilinjalla. Vuonna 1994 hän pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle, jossa häntä opettivat muun muassa Jukkis Uotila, Sonny Heinilä ja Anders Jormin.^[3] Hän jätti linjan kuitenkin kesken. Hän on myöhemmin opettanut Sibelius-Akatemiassa rumpujen soittoa ja rytmiikkaa.^[4]

Sibelius-Akatemiassa Mäkynen soitti useissa yhtyeissä, kuten Antti Rissasen Mr. Fonebonessa, jonka esikoisalbumilla on myös hänen ensimmäinen levytetty sävellyksensä. 90-luvun puolivälissä hän soitti myös Ape Anttilan Quartet Coyotessa, Manuel Dunkelin kvartetissa ja Pessi Levannon Burn-yhtyeessä.^[3] Kesällä 1996 Mäkynen liittyi Jukka Perkon ja Severi Pyysalon The Poppoo -yhtyeeseen yhdessä basisti Ville Huolmanin kanssa.^[8] Nelikko on julkaissut albumin Varia vuonna 1998.^[9]

Vuonna 1998 Mäkynen perusti kitaristi Jarmo Saaren kanssa yhtyeen nimeltä Reuna. Mäkynen toimi yhtyeessä sekä rumpalina että DJ:nä.^[3] Myöhemmin yhtyeeseen liittyi vielä ääni-insinööri Teemu Korpipää. Elektronista musiikkia soittava yhtye on julkaissut albumin Smelly vuonna 2003.^[10][11]

Vuosituhannen vaihteessa Mäkynen päätti lähteä monesta yhtyeestä, koska useat kokoonpanot työllistivät häntä liikaa ja koska hän oli kiinnostunut elektronisesta musiikista. Hän jäi vain muutamaan yhtyeeseen, kuten Perkon Hurmio-orkesteriin ja Dunkelin kvartettiin.^[3]

[muokkaa] Teddy Rok Seven

Vuonna 2002 Mäkynen alkoi säveltää kappaleita soololevyään varten. Vaikka hän käytti materiaalina esimerkiksi rap-projekteihin tekemiään taustoja, halusi hän tehdä ennen kaikkea instrumentaalisen jazzlevyn. Hän keräsi levyä varten itselleen tuttuja muusikoita Teddy Rok Seveniksi nimettyyn yhtyeeseen.^[12] Jupiter Records julkaisi Teddy Rok Sevenin Universal four -albumin Suomessa tammikuussa 2004 ja englantilainen Whatmusic myöhemmin maailmanlaajuisesti.^[13] Mäkynen paitsi sävelsi ja sovitti albumin kappaleet myös tuotti albumin ja soitti sillä useita instrumentteja.^[14] Albumi voitti vuoden 2004 Jazz-Emman ja oli ehdolla saman vuoden Teosto-palkinnon saajaksi.^[13]

Teddy Rok Seven oli alun perin tarkoitettu vain studioprojektiksi, mutta Mäkynen kokosi myös keikkakokoonpanon,^[3] joka esiintyi ensimmäisen kerran Viapori Jazz -festivaaleilla vuonna 2003. Yhtye esiintyi paitsi Suomessa, muun muassa Jazzliiton kiertueella, myös Virossa ja Ruotsissa.^[13] Viimeisen kerran yhtye esiintyi Pori Jazz -festivaaleilla vuonna 2006.^[3]

[muokkaa] Nuspirit Helsinki ja The Five Corners Quintet

Mäkynen oli mukana Nuspirit Helsingin vuonna 2000 julkaistulla vinyyli-EP:llä Montana Roha Jazz EP. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Nuspirit Helsinki ilmestyi yhdysvaltalaisella Guidance-levymerkillä toukokuussa 2002, ja vuonna 2003 yhtye keikkaili ahkerasti Euroopassa.^[3]

Vuonna 2003 Nuspirit Helsingin Tuomas Kallio ja Antti Eerikäinen perustivat The Five Corners Quintetin, jonka oli tarkoitus olla jazzia ja klubimusiikkia yhdistelevä studioprojekti. Julkaistujen singlejen menestyksen myötä yhtyeen albumilla päätettiin rumpu- ja bassokomppien sijaan käyttää oikeita muusikoita, ja Mäkynen pääsi mukaan yhtyeen vuonna 2005 julkaistulle pitkäsoitolle Chasin' the Jazz Gone By. Yhtyeelle koottiin myös keikkakokoonpano, jossa Mäkynen päätyi vähitellen yhtyeenjohtajan rooliin. Vuonna 2006 yhtye teki lähes 60 keikkaa Euroopassa ja pienen kiertueen Japanissa.^[3][15]

[muokkaa] The Stance Brothers

Mäkysen toinen sooloprojekti syntyi syksyllä 2005, kun Teddy Rok Seven oli vielä koossa. Mäkynen kiinnostui funk-musiikista ja alkoi äänittää yksin kappaleitaan neliraitanauhurilla, vastapainona yhtyeessä soittamiselle ja keikkailulle. Hän kehitti 1960–70-lukujen vaihteeseen sijoittuvan kuvitteellisen "autotallibändin", The Stance Brothersin, jonka jäsenet ovat 15–19-vuotiaita. Yhtyeeseen kuuluvat vibrafonia ja koskettimia soittava Isiah Stance, tämän veli, bassoa ja kitaraa soittava Dwayne Stance sekä rumpali ja lyömäsoittaja Byron Breaks.^[7]

Ricky-Tick Records julkaisi The Stance Brothersin esikoisalbumin Kind Soul Suomessa syyskuussa 2007.^[3] Albumi on julkaistu myös Japanissa ja Euroopassa. Mäkynen tuotti ja äänitti albumin itse ja soitti sillä kaikki instrumentit. Kind Soulin kaikki kappaleet ovat Mäkysen sävellyksiä lukuun ottamatta yhtä lainakappaletta, George Duken "Capricornia". Albumin kappaleessa "Roll Call" luetellaan 1970-luvulla vaikuttaneiden rumpalien nimiä kunnianosoituksena aikakauden musiikille.^[7]

Mäkynen oli suunnitellut The Stance Brothersista pelkkää studioprojektia, mutta keikkakyselyjen myötä hän kokosi projektille keväällä 2007 myös keikkakokoonpanon. Hän suunnitteli aluksi soittavansa itse vibrafonia, mutta jätti soittimen lopulta pois. Kokoonpanossa soittavat Mäkysen lisäksi kitaristi Didier Selin, urkuri Mikko Helevä ja Mäkysen veli, basisti Esa Mäkynen. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Flow-festivaaleilla elokuussa 2007.^[7]

[muokkaa] Muut projektit

Mäkynen on ollut mukana The Five Corners Quintetin jäsenten trumpetisti Jukka Eskolan ja saksofonisti Timo Lassyn soololevyillä rumpalina ja tuottajana. Eskolan vuonna 2005 julkaistulle albumille Jukka Eskola Mäkynen myös sävelsi. Lisäksi Mäkynen soittaa rivimuusikkona rumpuja Jukka Perkon Viisikko-yhtyeessä, Platypus Ensemblessä ja The Bronsonissa.^[3]

Jo mainittujen kokoonpanojen lisäksi Mäkynen on soittanut muun muassa Kalle Aholan yhtyeessä,^[2] yhdessä UMO Jazz Orchestran kanssa sekä Hectorin ja Karita Mattilan levyillä.^[4] DJ:nä Mäkynen on puolestaan esiintynyt muun muassa Don Johnson Big Bandin albumilla Breaking Daylight,^[16] Ultra Bran albumilla Vesireittejä^[17] sekä So so -yhtyeen albumilla Smooth.^[18]

[muokkaa] Palkinnot

Mäkynen on valittu Finland Festivalsin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2000^[4] sekä Pori Jazzin Vuoden taiteilijaksi 2006.^[19] Hänet on valittu kuusi kertaa parhaaksi rumpaliksi Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä,^[13] ja marraskuussa 2007 hänet palkittiin Jazzliiton Yrjö-palkinnolla.^[20]

[muokkaa] Valikoitu diskografia

• The Poppoo: Varia  (Pori Jazz, 1998)
• Jukka Perko ja Hurmio-orkesteri: The Music of Olavi Virta  (Blue Note Records, 2000)
• Manuel Dunkel Quartet: Manuel Dunkel Quartet  (Impala, 1999), Manuscript  (Impala, 2002)
• Nuspirit Helsinki: Nuspirit Helsinki  (Guidance, toukokuu 2002)
• Reuna: Smelly  (Exogenic Breaks Records, 2003)
• Teddy Rok Seven: Universal four  (Jupiter (Texicalli Records), tammikuu 2004)
• The Five Corners Quintet: Chasin' the Jazz Gone By  (Columbia Records, 2005)
• Timo Lassy: The Soul & Jazz of Timo Lassy  (Ricky-Tick Records, 2007)
• The Stance Brothers: Kind Soul  (Ricky-Tick Records, 2007)

^[11][21]

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• The Stance Brothers MySpace-sivustolla (englanniksi)