Ritariperhonen
Wikipedia
| Ritariperhonen | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Papilio machaon Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Ritariperhonen Wikispeciesissä |
Ritariperhonen (Papilio machaon) on apollo- ja ritariperhosten (Papillonidae) heimoon kuuluva päiväperhoslaji. Se on yksi Suomen suurimmista päiväperhosista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ritariperhosen siipien kärkiväli on 7,6–9,3 cm. Yläpuolelta se on pääasiassa keltaisen ja mustan kirjava. Takasiivissä on myös sinistä ja punaiset täplät. Pitkät kapeat kannukset takaosassa ovat ritariperhoselle ja sen lähisukulaisille tunnusomaiset.
Kotelovaiheessa ritariperhonen näyttää käpristyneeltä lehdeltä.
[muokkaa] Levinneisyys
Ritariperhosen levinneisyysalue on huomattavan laaja. Se kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa. Lisäksi ritariperhosta tavataan Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa.
[muokkaa] Elinympäristö ja ravinto
Ritariperhosta tavataan vuoristoisilla alueilla ja rannikkoseuduilla. Sen tyypillisimpiä elinympäristöjä ovat kosteikot, kukkaniityt, metsänreunat ja suot.
Aikuinen ritariperhonen käyttää ravinnokseen mettä Toukkavaiheessa ritariperhosen on syötävä runsaasti kerätäkseen kylliksi energiaa nahanluonteja ja lopullista muodonmuutosta varten. Lyhyillä, vahvoilla leuoillaan se jauhaa ravintokasvin lehtiä useiden päivien ajan miltei tauotta. Nautittu kasviaines sisältää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka kerääntyvät toukan ruumiiseen ja suojaavat sitä linnuilta ja muilta pedoilta.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pertti Pakkanen ym: Ritariperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.
