Panssarintuhoojan merkki

Wikipedia

Panssarintuhoojan merkki kenraaliluutnantti W E Tuompon käskylehdessä numero 16, annettu 28. kesäkuuta 1944

Panssarintuhoojan merkki on 29. kesäkuuta 1944 perustettu suomalainen erityiskunniamerkki. Käskyn antoi kenraaliluutnantti V. E. Tuompo ylipäällikön, Suomen marsalkka Mannerheimin aloitteesta. Mallia siihen on otettu Saksan armeijan vuonna 1941 käyttöön ottamasta panssarintuhoajan merkistä.

Merkki perustettiin venäläisten suurhyökkäystä torjuttaessa rohkaisemaan taitavia ja rohkeita panssarintuhoojia. Merkki myönnettiin jokaiselle sotilaalle, joka oli tuhonnut vihollisen panssarivaunuja aktiivisesti eli panssarivaunun tai panssarintorjuntatykin ampujana, rakettiaseella, polttopullolla, kasapanoksella tai heitetyllä miinalla – mutta ei samaan tulokseen passiivisesti päässeelle eli esimerkiksi ennakkoon useita miinoja vaunujen tuloreitille asettaneelle.

Merkki oli pula-ajan johdosta yksinkertainen: valkoinen noin 7 × 3 senttimetrin kokoinen kangasnauha, johon oli mustalla piirretty ääriviivapiirros osuman torniinsa saaneesta T-34-panssarivaunusta. Merkkiä kannettiin sotilaspuseron oikeassa hihassa noin 10 senttimetriä olkapäästä.

Merkin sai ensimmäisestä tuhotusta panssarista; seuraavista myönnettiin noin 7 × 1 senttimetrin kokoisia valkeita nauhoja jotka kiinnitettiin kuviollisen merkin yläpuolelle 1 senttimetrin välein. Niiden myöntövälit kasvoivat sitä mukaa mitä korkeammasta asteesta oli kysymys eli ensimmäisen sai kolmannesta tuhotusta, toisen viidennestä, kolmannen kymmenennestä ja ylimmän viidestätoista.

Joitakin merkkejä on myönnetty myös panssarivaunun valtaamisesta: esimerkiksi Portinhoikan taistelussa 3. panssarikomppanian lähettiupseeri, vänrikki Kaarlo Schrey, sai useita savukäsikranaatteja osumaan ojaan ajaneen ja liikuntakyvyttömän ISU-152 -rynnäkkötykin ilmastoinnin sisäänottoon, jolloin miehistön oli pakko tulla ulos ja Schrey miehineen eliminoi heidät, koska venäläiset kieltäytyivät antautumasta. Vaunu vaati ojasta vedon ohella vain telaketjun korjauksen ja se osallistuikin taisteluihin suomalaisten puolella, kunnes tuhoutui kolme päivää myöhemmin kahden T-34-85 -vaunun tulituksessa. Vaunun valtauksesta myönnettiin Schreylle panssarintuhoojan merkki.^[1]

Ainoan säännön määräämän maksimimäärän eli yhden leveän ja neljä kapeaa sai korpraali Toivo Ilomäki, Suomen historian ehdottomasti menestynein panssarintorjuntatykin ampuja. Koska hänen tehonsa ei loppunut vaikka tuhoojamerkin asteet loppuivatkin, hänestä tulikin seuraavaksi Mannerheim-ristin ritari. Toinen maininnan arvoinen panssarintuhoojamerkin saaja on StuG III -rynnäkkötykin ampujana toiminut korpraali Olli Soimala, joka tuhosi 11 vaunua saaden yhden leveän ja kolme kapeaa nauhaa.

Koska tuhoojamerkki oli nimenomaan kannustusmerkki, sitä ei myönnetty muista kunniamerkeistä poiketen postuumisti; täten mm. postuumi Mannerheim-ristin ritari Kauko Tuomala jäi vaille sitä.

Kun vuonna 1992 tuli kuluneeksi viisikymmentä vuotta marsalkka Mannerheimin kuuluisasta 75-vuotispäivästä, Panssarikilta[1] ja puolustusvoimat tekivät yhteistyössä, itsekin alkuperäisen tuhoojamerkin polttopullon avulla ansainneen professori, vänrikki Pekka Soilan johdolla, merkistä hopeisen replikan numeroituina kappaleina, jotka saman vuoden lippujuhlan päivänä eli 4. kesäkuuta 1992 Parolassa jaettiin paikalla oleville alkuperäisen merkin saajille. Numerojärjestys noudattaa alkuperäistä myöntämisjärjestystä.

Merkin nolla- eli tekijänkappale on Panssarimuseossa. Panssarikillan mukaan se on omistettu ritari Ilomäelle, joka ei enää ollut vastaanottamassa replikaa.

Panssarintuhoojan merkin vaunukuviota on sittemmin käytetty panssarintorjunta-aselajin varusmiesten hihamerkissä. Siinä se on hopeanvärisenä mustalla hopeareunustetulla kilven muotoisella pohjalla.

[muokkaa] Lähteet

• Pohjamo, Eino: Ihantalan murskattu teräs. Karisto, 1981. ISBN 951-23-1811-3.
• Ruotuväkeen 1970; Puolustusvoimien tiedotelehti kutsuntaan tulevalle
• TV-ohjelma Marskin nyrkki; YLE 1992, YLEn nauha-arkistot ja yksityiset kokoelmat

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ TV-ohjelma Marskin nyrkki, YLE ja Panssarikilta

[muokkaa] Katso myös

• Panssarimuseo, näyttelyhalli, Parola
• Tuhoojamerkistä tiedottavan Päämajan käskylehden kopio [2]