M-32 45 K
Wikipedia
| M-32 45 K | ||
|---|---|---|
 |
||
| Asetyyppi | Panssarintorjuntatykki | |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto | |
| Valmistettu | 1932-1942 | |
| Tekniset tiedot | ||
| Kaliiperi | 45 mm | |
| Putken pituus | 2 070 mm | |
| Paino | 313 kg | |
| Kantama | 4 200 m | |
| Tulinopeus | - | |
| Laukaukset: | Panssarikranaatti, sirpalekranaatti, kartessi | |
M-32 45 K (tai 32 K 45, tuttavallisemmin piiskatykki) oli toisessa maailmansodassa käytetty neuvostoliittolainen panssarintorjuntatykki. Suomi sai talvi- ja jatkosodan aikana satoja piiskatykkejä sotasaaliiksi ja siitä tuli suomalaisten eniten käyttämä panssarintorjuntatykki sotien aikana.
[muokkaa] Tykin kehitys
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kärsivät sekä Saksa että Neuvostoliitto samankaltaisesta ongelmasta. Neuvostoliitto oli eristäytynyt ja eristetty valtio ja kaipasi uusia aseita rajojensa turvaksi. Saksan tehokkaan aseistautumisen esteenä oli Versaillesin rauhansopimus joka rajoitti uusien saksalaisaseiden kehittämistä. Pulmallisessa tilanteessa maat ryhtyivät salaiseen yhteistyöhön uusien asejärjestelmien kehittämisessä. Tällaisen yhteistyön tuloksena syntyi myös neuvostoliittolainen 45 mm panssarintorjuntatykki.
Saksalainen Rheinmetal-Borsig oli kehittänyt vuonna 1925 37 mm panssarintorjuntatykin, jonka kopioa neuvostoliittolaiset ryhtyivät valmistamaan lisenssillä antaen uutukaiselle mallinimen M-30. Neuvostoliitto kehitti aseesta pian uuden version, jossa kaliiperi oli vaihdettu 45 mm ja etenkin tykin tähtäimiin oli tehty joitakin muutoksia. Ase oli kuitenkin edelleen varsin suora kopio saksalaistykistä. Neuvostoliittolaisversio mallinimen M-32 syntymävuotensa mukaan.
Tykki koki vielä kaksi mallimuutosta, joilla pyrittiin poistamaan alkuperäisessä tykkimallissa ilmenneitä puutteita. Vuonna 1937 valmistunut versio M-37 oli varustettu uusilla pyörillä ja akselijousituksella, mitkä nopeuttivat tykin liikuttelua. Lisäksi tykin tulinopeutta kasvatettiin uudella sulkulaitteella. Piiskatykistä tuli nyt täysin puoliautomaattinen. Aikaisemmin ase oli toiminut puoliautomaattisesti ainoastaan panssarikranaatteja käytettäessä. Viimeinen vuonna 1938 valmistukseen otettu kehitysversio M-38 oli saanut edelleen uudistuksia jousitukseensa. Seuraava neuvostoliittolainen 45 mm panssarintorjuntatykki M-42 oli aivan uusi ase ja muistutti edeltäjiään ainoastaan ulkomuodoltaan.
Tykkiin valmistettiin kolmea kranaattimallia: varsinaisessa panssarintorjunnassa käytettävää panssarikranaattia, jalkaväkeä vastaan käytettävää sirpalekranaattia sekä lähitorjuntaan tarkoitettua kartessia. Kartessin käyttö teki tykistä ikään kuin suuren haulikon. Ammus koostui putkilosta joka oli käytetty kuulalaakereilla. Laakerit levisivät haulien tavoin putkilon hajotessa ammunnan yhteydessä.
[muokkaa] Talvisodasta suureen isänmaalliseen sotaan
Tykkimalli osoittautui oivalliseksi talvisodan taisteluissa. Yksinkertaisena, helppokäyttöisenä, kevyesti liikuteltavana ja tarkkana aseena se oli suosittu niin neuvostojoukkojen kuin aseita sotasaaliiksi saaneiden suomalaistenkin keskuudessa. Talvisodassa tykkimalli ei joutunut kuitenkaan vielä todellisiin panssarintorjuntatehtäviin suomalaisten vaatimattomien panssarivoimien vuoksi.
Saksan käynnistettyä hyökkäyksensä Neuvostoliittoon kesällä 1941 osoittautui tykkien läpäisykyky riittämättömäksi vahvasti panssaroituja saksalaisvaunuja vastaan. Neuvostoliitto ei kuitenkaan luopunut tykkimallin käytöstä. Aseet sijoitettiin pääpuolustusasemien sivustoihin, joista käsin niiden tehtävänä oli tulittaa saksalaisvaunuja herättäen siten niiden huomion. Tarkoituksena oli saada vihollisvaunu kääntymään kohti kiusaajaansa, jolloin se paljasti heikommin panssaroidun kylkensä päälinjassa oleville tehokkaammille panssarintorjuntatykeille. Näin neuvostojoukkojen 76 mm tykkien ei tarvitsisi puhkoa vaunujen vahvimpia etupanssareita.
Komennus saksalaisvaunuja sivustasta härnäävän 45 mm tykin tuliasemaan ei ollut miellytävimmästä päästä ja se olikin usein seurausta jostakin palvelusrikkeestä. Vaarallisesta tehtävästä ja siinä käytetystä aseesta ryhdyttiin neuvostojoukkojen keskuudessa käyttämään lempinimeä Proshait rodina (Hyvästi synnyinmaa).
[muokkaa] Suomalaiset piiskatykit
Tykkimalli oli yleinen Suomea vastaan talvisodassa hyökänneiden neuvostojoukkojen keskuudessa ja ripeään ammuntaan kykenevä ase sai suomalaisilta nimen piiskatykki. Suomalaisjoukot saivat talvisodan aikana sotasaaliiksi yhteensä 125 45 mm neuvostoliittolaista panssarintorjuntatykkiä ja 59 000 laukausta. Suurin osa tykeistä oli mallia M-32 ja valtaosa laukauksista panssarikranaatteja. Sotasaalisaseet otettiin jos mahdollista välittömästi käyttöön ankarasta panssarintorjunta-aseiden pulasta kärsivien suomalaisten keskuudessa. Tykki osoittautui käytettävyydeltään ja panssarin läpäisykyvyltään paremmaksi kuin talvisodan aikaiset ruotsalaiset Boforsin valmistamat tykit.
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset joukot saivat runsaasti uutta sotasaalismateriaalia ja suomalaisten käytössä olevien neuvostoliittolaisten panssarintorjuntatykkien määrä kasvoi vuonna 1942 jo yli 600. Tykit olivat aktiivikäytössä jatkosodan loppuun saakka, vaikka niiden teho uusia venäläispanssareita vastaan olikin lopulta varsin heikko.
Suomen puolustusvoimien vahvuuteen piiskatykit kuuluivat aina 1980-luvun lopulle saakka, jolloin ne myytiin deaktivoituina keräilijöille tai romutettiin.
