Leo Lindsten
Wikipedia
Leo Olavi Lindsten (s.17. heinäkuuta 1943, Lauritsala - k.11. heinäkuuta 1988, Helsinki) oli suomalainen kriitikko, runoilija ja kuvataiteilija joka oli mukana 1960-luvun liikehdinnässä mutta ei tiukasti poliittisesti sitoutuneena.
Lindsten julkaisi ensimmäiset runonsa 1965 muutettuaan Lappeenrannasta Helsinkiin. Kirjoittamisen lisäksi pop-taiteilijaksi itseään kutsunut Lindsten maalasi tauluja ja toimi Kansan Uutisten taidearvostelijana 1964-1971.
Lindsten oli mukana 1965 Helsingin Kulttuuritalolla järjestetyssä protestinäyttelyssä johon osllistuivat Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttelystä reputetuksi tulleet nuoret taiteilijat. Heitä olivat Lindstenin lisäksi Igor Eriksson, Alpo Karjalainen, Kari Jylhä, Niilo Hyttinen ja Mikael Stierncreutz. Lindsten maalasi aluksi sarjakuvaruutuja esikuvanaan amerikkalainen pop-taiteilija Roy Lichtenstein mutta siirtyi 1960-luvun lopulla tekemään omia muunnelmiaan suomalaisten taiteilijoiden tunnetuista teoksista kuten Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot-maalauksesta.
1970-luvun alussa Lindsten teki amerikkalaisten pop-taiteilijoiden esimerkin mukaan muotokuvia kuuluisista suomalaisista henkilöistä - tässä tapauksessa Mannerheimista, Armi Kuuselasta, Urho Kekkosesta ja runoilija Pentti Saarikoskesta.
Lindsten tutki myös kirjailija Maiju Lassilan elämää ja julkaisi tästä kirjan sekä oli mukana tekemässä käsikirjoitusta Lassilan elämänvaiheita kuvanneeseen Tulipää-elokuvaan. 1980-luvulla Lindsten sai huomiota omaelämäkerrallisella Istuja pitkän illan-romaanillaan jossa hän kuvasi omaa alkoholismiaan 1960- ja 1970-luvun tapahtumien taustaa vasten.
[muokkaa] Teokset
- Äänisen aallot Runoja. WSOY 1971.
- Uppoavia jättiläisiä Runoja ja kronikoita. WSOY 1973.
- Realismin kasvot 18 taiteilijamuotokuvaa. WSOY 1976.
- Maiju Lassila, legenda jo eläessään WSOY 1979.
- Liekehtivä Vanha Runoja. WSOY 1981.
- Istuja pitkän illan. Erään juomarin kehitystarina. Romaani. WSOY 1985.
- Armin vuodet Love 1982. (yhdessä Markku Kosken kanssa)
