Lauri Pihkala
Wikipedia
Lauri "Tahko" Pihkala (syntyjään Gummerus, 5. tammikuuta 1888, Pihtipudas – 20. toukokuuta 1981) oli yleisurheilija, urheilun "monitoimimies" ja suomalaisen pesäpallon keksijä. Hänen isänsä oli Pihtiputaan kirkkoherra, rovasti Aleksander Gummerus ja äitinsä Alma Nordlund. Lauri Pihkalan veljiä olivat Tampereen piispa Jaakko Gummerus, Vientirauhan johtaja Martti Pihkala ja maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Lauri Pihkala opiskeli Jyväskylän lyseossa, mistä hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1905. Vahvasti isänmaallisena ihmisenä hän päätti veljiensä kanssa suomentaa sukunimensä Pihkalaksi vuonna 1906. Vuonna 1912 hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi.
Jo kouluaikana Pihkala oli innokas urheilija. Hän harrasti urheilua monipuolisesti ja hän näki kansan kunnon kohottamisen urheilun suurimpana haasteena. Vuonna 1908 hän edusti Suomea Lontoon olympialaisissa korkeushypyssä ja kiekonheitossa ja neljä vuotta myöhemmin Tukholman olympialaisiin hän osallistui 400 ja 800 metrin juoksijana.
Opintomatkoillaan Yhdysvalloissa vuosina 1907 ja 1912–13 Lauri Pihkala sai idean uusien lajien tuomisesta Suomeen. Baseball-syötön hän totesi suomalaisille liian vaikeaksi osua ja jatkoi kuningaspallon kehittämistä pitkäpalloksi baseballista joitakin piirteitä kopioituaan. Myöhemmin pitkäpallo kehittyi pesäpalloksi. Amerikkalaisen jalkapallon huonona puolena hän näki varusteiden runsauden. Niinpä hän kehittelikin oman kansallisen versionsa salamapallon.
Työuransa aikana Pihkala oli etupäässä puolustuslaitoksen palveluksessa. Hän osallistui kaikkiin olympiakisoihin 1908–1936 asti joko urheilijana tai johtajana. Hän kirjoitti lukuisia urheiluoppaita muun muassa uraauurtavan Urheilijan oppaan, toimitti urheilulehtiä ja Jukolan kanssa olympiakirjan.
[muokkaa] Suomen itsenäistymisen aika
Vuosina 1913–1917 hän toimi Suomen Liikunnan ja Urheilun kiertävänä valmentajana virkanimekkeellä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton neuvoja. Erityisen lähellä Lauri Pihkalan sydäntä oli murtomaahiihto.
Sisällissodan aikana Lauri Pihkala avusti majuri Hans Kalmia propagandatoiminnassa. Kalmin pataljoona syyllistyi Suomen sisällissodan aikana lukuisiin sotarikoksiin. [1]
[muokkaa] Suomen urheilun kehittäjä
Lauri Pihkala lausui Salpausselän kisojen ja Vierumäen urheiluopiston syntysanat ja oli perustamassa Suomen Latua vuonna 1938. Tarkoituksenmukainen kansanurheilu oli hänen sydäntään lähellä. Hän propagoi murtomaahiihdon puolesta; pitkät laturetketkin ovat hänen ideoitaan, samoin koulujen urheiluloma.
Usein Pihkala kuvataan hiihtämässä suuren repun kanssa. Heikon selkänsä vuoksi Pihkala päätti parantaa ryhtiään selkärepulla, johon oli laitettu painoksi tiiliskiviä. Lauri Pihkala asui Helsingissä Kammiokadulla (nykyinen Sibeliuksenkatu) aivan Olympiastadionia vastapäätä. Kerrotaankin, että ensimmäisten lumien tultua hänet saattoi nähdä hiihtämässä stadionin kentällä. Kiellettyähän se oli, mutta kenelläkään ei ollut rohkeutta käydä sitä sanomassa tälle Suomen urheilun suurmiehelle.
Poliittisilta mielipiteiltään Tahko Pihkala oli nykynäkemyksen mukaan äärioikeistolainen, joka tunsi vetoa muun muassa sosiaalidarwinismiin, eugeniikkaaan ja rodunjalostukseen. Olennainen osa Pihkalan liikuntaideologiaa oli ajatus voimakkaan suomalaisen soturirodun luomisesta. Pesäpallon kehittäminen oli osaltaan sotilaskoulutuksen luontaista tukemista.
[muokkaa] Lauri Pihkalan urheiluennätyksiä
- 200 m: 23,4 s
- 400 m: 51,5 (Tukholmassa 1912)
- 800 m: 1.58,1 (ensimmäinen suomalainen 2.00-alitus Tukholmassa 1911)
- 1000 m: 2.42,8 (SE 1911)
- korkeushyppy: 1,79 m (myös oma pituus)
- seiväshyppy: 3,30 m
- kuulantyöntö: 11,80 m
[muokkaa] Lähteet
- Kare, Kauko: Tahko Pihkala – Legenda jo eläessään. Porvoo: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07282-6.
- Kankaanpää, Matti J.: Gummerus-Pihkalan suku. Tampere: Gummerus-Pihkalan sukuyhdistys, 1992. ISBN 952-90-3779-1.
- Karkama, Pertti; Koivisto, Hanne: Ajan paineessa - Kirjoituksia 1930-luvun suomalaisesta aatemaailmasta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISBN 951-746-130-5.
- Salimäki, Harri: Isänmaan ja urheilu-uskon mies - Lauri Pihkala modernin urheiluaatteen esitaistelijana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-219-0.
- Tukkinen, Tauno: Naiskapinallisten teloitukset Lahdessa 1918.
- Erkki Vasara: Valkoiset Suomen Urheilevat Soturit
- Kansallinen unilukkari - YLEn elävä arkisto
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Tukkinen 2007lähde tarkemmin?
