Lauri Kokko
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: huonontunut tiedon lisäämisen jälkeen |
Lauri Albin Kokko (s. 12. kesäkuuta 1913 – k. 20. toukokuuta 2004) oli Mannerheim-ristin ritari numero 84. Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai 31. elokuuta 1942. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti ja kapteeniksi hänet nimitettiin 29.12.1942.
Vanhemmat maanviljelijä Albin Gabriel Kokko ja Ida Maria Stenberg
Pso Irma Liisa Tellervo Hokkanen (k 1997).
Lapset Alpo Teppo Antero 1940, Arja Asta Tellervo 1942–1944, Arto Tapani 1945, Soili Virpi Marjaana 1949–1949 ja Hannu Lassi 1957.
Sissiosaston johtaja 17.D.
Mannerheim-ristin ritarien Säätiön tilintarkastaja 1981–86, valtuuskunnan varajäsen 1979–87, hallituksen puheenjohtaja 1987–98 ja jäsen 1998–2003. Toimitstopäällikkö RaaSpE 1951–52, toimitusjohtaja Lassi Kokko Ky 1958–88 ja Teollisuuspurku Oy 1972–87.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Kokosta alkoi muovautua sotilas, kun hän 13-vuotiaana liittyi kotipaikkakuntansa Pielisensuun Suojeluskunnan poikaosastoon. Hän oli ikäluokkansa paras hiihtäjä, pesäpalloilija ja ampuja, ja hyvin nopeasti hän oppi havaitsemaan, että hiki säästää verta. Suojeluskunnasta Kokko siirtyi Joensuun Rajavartiostoon rajamieheksi, yleni ensin kanta-aliupseeriksi ja juuri ennen talvisotaa reservin vänrikiksi, sillä esimiehet passittivat hänet reserviupseerikouluun.
[muokkaa] Esitys Mannerheim-ristin myöntämisestä
Jääkäripataljoona 6:n komentajan, majuri Sulo V Suden allekirjoittama ja pataljoonan adjutantin, luutnantti V Rahkolan varmentama esitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin myöntämisestä luutnantti Lauri Albin Kokolle :
"Hän on toiminut henkilökohtaista urhoollisuutta ja oikeata oma-aloitteisuutta osoittaen menestyksellisesti komppanian päällikkönä koko sodan ajan. Hän hyökkäsi komppaniansa kärjessä Tolvajärvellä vihollisen varustettuihin asemiin, jotka valtasi. Yläjärvellä hän oma-aloitteisella ja tarmokkaalla hyökkäyksellä vih:n asemien selustaan puhdisti hyvin varustetut korsut ja pesäkkeet sekä vaikutti näin ratkaisevasti Yläjärven kylän valtaamisessa Vegarusjoen ylimenossa hän toisena etulinjan komppanian päällikkönä rohkealla ja nopealla etenemisellä mursi kohdallaan vihollisen vastarinnan. Vihollista takaa-ajattaessa Suojärveltä rajalle hän onnistui katkaisemaan vihollisen kolmen hyökkäysvaunun perääntymistien ja hänen taitavalla johdollaan yksi vaunuista tuhottiin ja kaksi vallattiin käyttökelpoisina. Hän on toiminnallaan saavuttanut sekä esimiestensä että alaistensa täydellisen luottamuksen ja suoriutunut menestyksellisesti kaikista hänelle uskotuista tehtävistä"
Jääkäripataljoona 6:n komentajan esityksestä on 2. Jääkäriprikaatin komentajan, eversti V A Sundmanin allekirjoitus sekä hänen lausuntonsa "Yhtyen majuri Suden perusteluun, puollan". Esityksessä on myön Ryhmä Oinosen komentajan, kenraalimajuri W Oinosen allekirjoitus ja hänen käsin kirjoitettu lausunto "Puollan 24.9.41".
Jääkäripataljoona 6:m komentajan esitys on lähetetty Päämajaan Karjalan Armeijan Esikunnalle kirjelmällä N:o 2279/I/22/27.9.41. Karjalan Armeijan komentaja, Kenraaliluutnantti E Heinrichs on puoltanut esitystä 27.9.1941 allekirjoittamassaan lähetteessä. Esitys on kirjattu Päämajan komento-osastolle 21.10.1941 (N:o 1618)
[muokkaa] Komentoesikunnan päällikön esittely
"Ehdotetaan Kar.A:n komentajan, kenraali E. Heinrichsin esityksestä, että kompp.pääll. luutnantti Lauri Albin Kokolle (JP 6, 2.JPr., RO, Kar.A) myönnettäisiin Mannerheim R 2..."
Komentoesikunnan päällikön esittelyn perustelujen alkuosa on sama kuin Jääkäripataljoona 6:n komentajan allekirjoittama esityksen perustelut. Esittelyn perustelujen loppuun on lisätty seuraavat lisäperustelut :
"27.8. johti hän komppaniansayllättävällä jv:n tuli-iskulla Ravangoran itäpuolella puolustaneen vihollisen selustaan, tuhosi yhdenssä 2.K:n kanssa suurimman osan siitä, pakotti loppuosan pakenemaan sekä vapautti näin JP 5:n kaksi komppaniaa, jotka olivat sidotut vih:n puolustusasemia vastaan. Mutskoilammen höykkäyksessä hän henkilökohtaisesti komppaniansa kärjessä hyökkäsi vih.korsujen kimppuun, tuhosi niissä olleita vihollisia, otti vangiksi yhden kompp.päällikön ja tuhosi komppanian politrukin korsun. Munjärven valtauksen aikana hänen johtoonsa uskottiin pataljoona, joka saavutti Munjärven pohjoiseen johtavan tien ja jatkoi perääntyvän vihollisen takaa-ajoa yöllä vaikeissa olosuhteissa aina sen pulustusasemien sisälle, jossa saarrettuna pysyi seuraavaan aamuun ja tällöin pakotti vih:n jättämään erittäin vahvasti varustetut asemat hv.esteineen, miinoineen ja katettuine korsuineen. Myöhemmissä Kontupohjan, Mäenselän ja Karhumäen taisteluissa hän on osoittanut samaa esimerkillistä rohkeutta ja johtajataitoa, jonka ansiosta hänen komppaniansa on aina suoriutunut voittajana sille uskotuista taistelutehtävissä."
Vapaudenristin ritarikunnan hallitus on 29.11.1941 laatinut suosituskirjelmän ylipäällikölle Esityslistan alkuperäinen päivämäärä .7.1942 on korjattu nimityspäivämääräksi 31.8.1942.
[muokkaa] Viralliset nimitysperustelut
"Ylipäällikkö on pvm:llä 31.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Lauri Albin Kokon. Luutnantti Kokko on toiminut, henkilökohtaista urhoollisuutta ja oikeata oma-aloitteisuutta osoittaen, menestyksellisesti komppanianpäällikkönä koko sodan ajan. Häikäilemättömän ja aloiterikkaan hyökkäyshalunsa ansiosta hänen on onnistunut saartaa vahvojakin vihollisosastoja ja tuhota ne saaden saaliiksi mm. useampia täysin kunnossa olevia hyökkäysvaunuja. Johtaessa kerran tilapäisesti pataljoonaa murtautui hän yöllä vihollisen lujasti varustamien asemien sisään, jossa saarrettuna pysyi seuraavaan aamuun saakka ja tällöin pakotti vihollisen jättämään miinoilla, hyökkäysvaunuesteillä ja katetuilla korsuilla varustetut asemansa. Luomalla komppaniaansa oikean isku- ja hyökkäyshengen on hänen onnistunut aina voittajana selviytyä hänelle uskotuista tehtävistä".
[muokkaa] Hiki säästää verta
Hiisjärven taisteluissa luutnantti Lauri "Lassi" Kokko sai luodin kaulansa läpi. Hän lähti kenttäsairaalaan vasta neljän vuorokauden kuluttua. - En halunnut jättää poikiani taistelemaan yksin, Kokko sanoo.
Talvisodassa Kokko taisteli eversti Erkki Raappanan Pohjois-Karjalan Ryhmässä Lieksan suunnalla ensin konekivääri- ja myöhemmin kiväärikomppanian päällikkönä. Hän oli huippukuntoinen taistelija, ja siksi hänet määrättiin usein partiomatkoille vihollisen selustaan tai avoimille sivustoille. Hän osasi iskeä siellä, missä vihollinen vähiten osasi sitä odottaa
[muokkaa] Huoli isänmaan kohtalosta
Isänmaan vapaus on aina ollut Kokolle kallis ja tärkeä asia. Etulinjan taistelijan moraalia piti yllä jatkuva huoli Suomen ja omaisten kohtalosta siellä kotona. - Minulla oli komppaniassa todella hyviä poikia, Kokko muistelee. - Tein heidän kanssaan kaikkiaan lähes sata hyökkäystä, joista kolmisenkymmentä oli yöllisiä koukkauksia. - Syy miksi selvisin joukkoineni voittoisasti jokaisesta annetusta tehtävästä, johtui yksinkertaisesti siitä luottamuksesta, jonka olin onnistunut luomaan joukkoihini. Luottamus oli molemminpuolista. - Kerrankin olimme vallanneet kylän, mutta vaillinaisten viestiyhteyksien takia tietoa ei saatu perille omalle tykistölle. Niinpä suomalaiset patterit alkoivat ampua nähdessään kylässä outoa liikettä. - Tilanteen pelasti Sihvo-niminen koulupoika. Hän kiipesi seipään kanssa kylän korkeimman rakennuksen katolle, laittoi seipään nokkaan oman kypärän ja sitä vimmatusti heiluttamalla viestitti tykistön tulenjohtueelle, että omia ollaan.
[muokkaa] Sodan jälkeen
Kokko erosi puolustusvoimien palveluksesta vuonna 1952 ja siirtyi liike-elämän piiriin. - Kun aikoinani erosin vakinaisesta palveluksesta ja aloitin liike-elämässä, ensin toisen palveluksessa ja sittemmin itsenäisenä yrittäjänä, saatoin soveltaa sota-ajan johtajan ominaisuuksiani yritysmaailmassa. Myös siinä tarvittiin käskemistä ja muista ihmisistä välittämistä. - Sodan muistojen arvet eivät missään vaiheessa järkyttäneet mielenterveyttäni - Jumalalle kiitos - mutta luonnollisesti sota kaikkine mielettömyyksineen ei unohdu koskaan. - Sodan jälkeen koin katkerana vääryytenä isänmaan puolustajien saavutusten vähettelyn ja suoranaisen pilkan. Onneksi olen saanut elää myös nykyajan, kun meitä taas arvostetaan
Lähteet: Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka :Suomen puolesta : Mannerheimristin ritarit 1941–1945 ISBN: 9789512062249 Seppo Porvali : Mennerheim-ristin ritarit - 191 suomalaista sotasankaria ISBN: 952–5170-34-9
