John Cassavetes

Wikipedia

John Cassavetes (9. joulukuuta 1929, New York – 3. helmikuuta 1989, Los Angeles) oli amerikkalainen elokuvaohjaaja ja näyttelijä. Hän oli myös amerikkalaisen indie-elokuvan pioneeri.

Cassavetes aloitti näyttelijänuransa 1950-luvulla teattereissa, ja hieman myöhemmin hän alkoi saada pikkurooleja elokuvista ja televisiosta. Tänä aikana hän tapasi tulevan vaimonsa ja monien elokuviensa tähden Gena Rowlandsin. Cassavetes alkoi opettaa metodinäyttelemistä New Yorkissa vuonna 1956, ja eräässä improvisaatiotyöpajassa hän sai idean ensimmäiseen elokuvaansa. Cassavetes teki elokuvan Varjoja (Shadows, 1960) kustantaen sen ystäviensä ja perheensä rahoilla, käyttäen ystäviään näyttelijöinä ja kuvaten sen 16-milliselle filmille.

Vaikka Varjoja saikin Euroopassa suuren suosion, otettiin se kotimaassaan nihkeästi vastaan. Hollywood alkoi kuitenkin kiinnostua Cassavetesista ohjaajana, ja hän pääsi tekemään kaksi elokuvaa: Hämärän lapset (Too Late Blues, 1961) ja Heräävä elämä (A Child Is Waiting, 1963). Kokemus oli kuitenkin Cassavetesille pettymys, koska hän ei saanut elokuviin haluamaansa kontrollia.

Cassavetes otti etäisyyttä Hollywoodin tuotantojärjestelmään, ja päätti esikoiselokuvansa tavoin rahoittaa elokuvansa jatkossa itse, tällä kertaa näyttelemällä suurissa produktioissa. Cassavetes saikin 1960-luvun lopussa roolit sellaisista menestyksistä kuin Rosemaryn painajainen (Rosemary's Baby, 1968) ja Likainen tusina (Dirty Dozen, 1967). Jälkimmäisestä hänet laitettiin ehdolle parhaan sivuosan Oscarista.

Cassavetes ohjasi seuraavaksi indie-elokuvan Faces (1968). Faces oli niin taiteellinen kuin kaupallinenkin menestys, ja se sai myös kaksi Oscar-ehdokkuutta. Elokuvan menestys antoi Cassavetesille myös mahdollisuuden keskittyä näyttelemisen sijaan enemmän ohjaamiseen, ja niinpä pian syntyikin Aviomiehet (Husbands, 1970).

Vuonna 1971 Cassavetes ohjasi yhden suuren studion produktion, Minnie and Moskowitz, mutta sitä seurasi kolme itsenäisesti tuotettua elokuvaa. Menestyksiä olivat Naisen parhaat vuodet (A Woman Under the Influence, 1974) ja Kiinalaisen kiristäjän murhat (Killing of a Chinese Bookie, 1976), joista ensiksi mainittu sai kaksi Oscar-ehdokkuutta: Gene Rowlands parhaasta naispääosasta ja Cassavetes parhaasta ohjauksesta. Ensi-ilta (Opening Night, 1977) oli puolestaan kaupallinen katastrofi, jonka takia Cassavetes ei voinut tehdä enää itsenäisesti tuotettuja elokuvia.

Cassavetes ohjasi 1980-luvulla vielä muutaman elokuvan. Rowlandsin tähdittämä Gloria – gangsteriheila (Gloria, 1980) oli suuren studion tuottama elokuva, ja on nykyään ehkä tunnetuin Cassavetesin ohjaustöistä. Viimeinen elokuva, jossa nähtiin Cassavetesin varsinainen kädenjälki oli pienproduktio Tunteiden virrat (Love Streams, 1984). Tämän jälkeen Cassavetes ohjasi vielä elokuvan Big Trouble (1986), mutta ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Alkoholismin murtama John Cassavetes kuoli vuonna 1989 maksakirroosiin.