Gustaf Idman
Wikipedia
Karl Gustaf Idman (1. joulukuuta 1885 Tampere – 13. huhtikuuta 1961 Helsinki) oli ulkoasiainministerinä Tulenheimon hallituksessa huhtikuusta joulukuuhun vuonna 1925. Hän ei ollut puolueen edustaja vaan virkamiehenä ministerin tehtävässä.
K. G. Idman suoritti lakiteteessä tohtorin tutkinnon 1914 toimien sen jälkeen Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden dosenttina vuodesta 1915 ja professorina 1915–1917.
Suomen itsenäistyttyä tohtori Idman toimi tammikuusta 1918 alkaen Suomen ulkoasiankanslian virkamiehenä. Hän oli mukana kahdessa valtuuskunnassa, jotka kävivät 1917 Pietarissa Smolnassa Leninin puheilla hakemassa allekirjoituksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirjaan.
Sen jälkeen hän toimi ulkoasiainhallinnon palveluksessa: kansliapäällikkönä kesäkuusta 1918, erikoislähettiläänä ja täysivaltaisena ministerinä Kööpenhaminassa 1919–1927 ja sen ohessa Budapestissä 1922–1927, Riiassa ja Kaunasissa 1927–1928 sekä sen ohessa Prahassa 1927–1935, Varsovassa 1928–1938 ja sen ohessa Bukarestissä 1928–1938. Vastaavissa tehtävissä hän toimi toisen maailmansodan aikaan Tokiossa 1. lokakuuta 1939 alkaen ja sen ohella myös Mukdenissa eli Mantšukuon japanilaisessa marionettivaltiossa elokuusta 1941 alkaen. Hänet asetettiin disponibiliteettiin 5. huhtikuuta 1945 ja hän erosi ulkoministeriön palveluksesta 1947.
Idman oli Hatanpään kartanon isäntä Tampereen seudulta. Hän jätti testamentissaan rahaa säätiölle, joka jakaa tamperelaisille opiskelijoille vuosittain apurahoja liki miljoonan euron edestä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ministerikortisto
- Idmanin säätiö
- Ote Svinhufvudin elämäkerrasta – valokuva (Idmanista puhutaan tässä nimenomaan Gustaf Idmanina)
| Edeltäjä: Hjalmar Procopé |
Suomen ulkoministeri 1925 |
Seuraaja: E. N. Setälä |
