F-16 Fighting Falcon

Wikipedia

General Dynamics/Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon on moderni yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjälentokone, jota pidetään eräänä ketterimmistä hävittäjistä.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Versiot
3 Tekniset tiedot
4 Katso myös
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

F-16 on lähtöisin Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 1974 julkaisemista spesifikaatioista, joilla etsittiin Yhdysvaltain ilmavoimille ja NATO:lle F-4 Phantom-hävittäjälentokoneelle seuraajaa tarjouskilpailun avulla. Kaksi lentokonetta kilpaili konseptivaiheessa: General Dynamics YF-16-mallilla ja Northrop YF-17 Cobra-mallilla. F-16 valittiin näistä kahdesta. Kaksimoottorista YF-17:stä ei hylätty, sen pääurakoitsija vaihtui McDonnell-Douglas-yhtiöksi ja koneesta kehitettiin F/A-18 Hornet Yhdysvaltain laivastolle.

F-16:a ei suunniteltu teknologiseksi edelläkävijäksi tai suuren asevalikoiman sisältäväksi järjestelmäksi, vaan edulliseksi hävittäjäksi, joka olisi kykenevä suorittamaan erinäisiä tehtävätyyppejä ja pitämään yllä taisteluvalmiutta kellon ympäri täydentäen ilmavoimien kalliimpaa F-15-konetyyppiä.

Tämä erottaa F-16:n edeltäjistään, joista monia joko ei ollut suunniteltu kaikkiin sääolosuhteisiin (F-104), tai ne olivat kalliita tai suunniteltu laivaston lentotukialustoimintaan (F-14). Sileät, aggressiiviset linjat yhdistettynä nopeaan käsittelyyn antoivat nopeasti koneelle lempinimen Viper (kyykäärme) sen lentäjien keskuudessa.

Suunnittelun kannalta F-16 on lähempänä hävittäjää kuin rynnäkkökonetta. Se on pieni ja ketterä, ja sen ohjaamo on suunniteltu lentäjän näkökenttää ajatellen – tämä on elintärkeä ominaisuus ilmataistelun aikana. Tätä tarkoitusta varten F-16 on varustettu M61 Vulcan -tykillä ja se voidaan varustaa myös ilmataisteluohjuksilla. F-16 voi kuitenkin suorittaa tarvittaessa ilmatukitehtäviä. Tätä tehtävää varten se voidaan varustaa ohjuksilla tai pommeilla.

F-16C Fighting Falcon

Aluksi F-16:sta valmistettiin kahta mallia: A (taisteluversio) ja B (kaksipaikkainen, harjoitustarkoituksiin). F-16A nousi ilmaan ensimmäistä kertaa joulukuussa 1976; ensimmäinen kone toimitettiin Yhdysvaltojen Ilmavoimille tammikuussa 1979. 1980-luvulla paremmalla avioniikalla ja moottorilla varustetut F-16C/D-variantit syrjäyttivät vanhemmat F-16A/B-mallit.

Suuren levinneisyytensä takia F-16:t ovat osallistuneet muutamiin konflikteihin, joista useimmat niistä Lähi-idässä. Vuonna 1981 4 israelilaista F-16-hävittäjää osallistui hyökkäykseen, jossa tuhottiin Osirakin ydinvoimala lähellä Bagdadia. Seuraavana vuonna Libanonin miehityksen aikana israelilaiset F-16:t joutuivat usein taisteluun syyrialaisten lentokoneiden kanssa ja voittivat yhtä kertaa lukuun ottamatta. Israelin F-16-koneita käytettiin myöhemmin rynnäkkökoneenakin Libanonissa sijainneita kohteita vastaan. Persianlahden sodan aikana liittoutuneiden ilmavoimien F-16:t osallistuivat iskuihin Irakia vastaan.

[muokkaa] Versiot

F-16XL

F-16A/B – alkuperäinen versio
F-16C/D – paranneltu avioniikka ja moottori
F-16E/F – perustuu F-16C/D-malliin, erikoispiirteinä suojapinnoitetut polttoainetankit, parannellut tutka- ja avioniikkajärjestelmät, mallia on myyty vain Arabiemiirikunnille.
F-16ADF – päivitetty F-16A/B, joka on Yhdysvaltain Kansalliskaartin käytössä
F-16I – kehittyneempi avioniikka, valmistettu Israelille
F-16XL – NASA:n käyttämä deltasiipiversio ilmailututkimustyöhön
F-2A/B(FS-X) – muokattu versio, valmistettu Japanissa Mitsubishin toimesta
RF-16C/F-16R – tiedustelumalli

[muokkaa] Tekniset tiedot

Pituus: 15,03 m
Kärkiväli: 9,45 m
Korkeus: 5,09 m
Tyhjäpaino: 8 272 kg
Paino lastattuna: 12 000 kg
Suurin lentoonlähtöpaino: 16 875 kg
Kantama: yli 3 200 km
Lakikorkeus: 15 240 m
Moottori: Pratt & Whitney F100-PW-129 tai General Electric F110-GE-129
Työntövoima: Pratt & Whitney: 65 kN, jälkipoltolla 106 kN, General Electric: 76 kN, jälkipoltolla 129 kN
Huippunopeus: 2 145 km/h 12 190 m:n korkeudella
Aseistus: 20 mm M61 Vulcan -konetykki, johon 515 ammusta. Lisäksi yli 9 000 kg pommeja, ohjuksia, lisäsäiliöitä yms.