Durio
Wikipedia
| Durio | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Durio zibethinus Murray |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Durio (Durio zibethinus) on kaakkoisaasialainen malvakasvi (Malvaceae). Sen hedelmä näyttää lähinnä isolta piikkipallolta (malaijin dury tarkoittaa piikkiä).
Duriota kutsutaan hedelmien kuninkaaksi Malesiassa ja Singaporessa. Kuuluisa on myös durion useimpien kuvottavana kokema löyhkä, joka läpäisee kaikki mahdolliset muovikelmut, jopa tölkittämisen jälkeen lemu on vahvana ilmassa. Keittiömestari Anthony Bourdain esitti tuoksun kerran verbaalisessa muodossa: "Se haisee siltä kuin olisi haudannut jonkun, joka pitelee kokonaista stiltonjuustoa sylissään, ja kaivanut hänet esiin pari viikkoa myöhemmin." Hajun takia jotkin hotellit kieltävät durion syömisen hotellihuoneessa ja Singaporessa myös julkisissa liikennevälineissä.
Kun durion ulkokuori avataan suurella veitsellä, sisältä paljastuu neljä vaalea hedelmälohkoa, joiden sisällä on kova siemen. Maukas hedelmä voidaankin nauttia useilla eri tavoilla: raakana, jäätelössä, vihanneksen tapaan, kakuissa, sipuleiden, suolan ja etikan kanssa paistettuna, kookosöljyssä paahdettuna tai hillojen ja makeisten muodossa.
Durion hedelmä voi painaa yli 2 kg, ja koska puut ovat usein 30 m korkeita, hedelmän putoaminen voi olla kohtalokasta - kuten Alfred Wallace pani merkille vuonna 1869: "Kun hedelmät alkavat kypsyä, niitä putoilee päivittäin ja melkein tunneittain, eivätkä onnettomuudet ole lainkaan harvinaisia puiden alta kävelevien tai niiden alla työskentelevien ihmisten kohdalla. Kun durio pudotessaan osuu ihmiseen, se saa aikaan karmean haavan, terävät piikit repivät lihan auki ja itse osuma on varsin kova. Toisaalta kuolemantapaukset ovat harvinaisia: runsas verenvuoto estää tulehdukset, joita muutoin saattaisi esiintyä."
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ben Schott: Schottin sekalaiset. Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2004. ISBN 952-5180-62-X.
