Arvostelma
Wikipedia
Arvostelma (engl. judgement, saks. das Urteil) tarkoittaa filosofiassa mielen aktia, jossa jostakin väitetään jotakin, tai tällaisen aktin sisältöä.[1]
Aristoteleen logiikassa arvostelma oli subjektin (se josta väitetään) ja predikaatin (se mitä väitetään) yhdistelmä, joka kuvasi, että jokin on tai ei ole ominaista jollekin. Arvostelma sijoittui syllogismissa joko premissiksi tai johtopäätökseksi.
Viimeistään Immanuel Kantista lähtien arvostelmat on voitu jakaa toisaalta analyyttisiin ja synteettisiin arvostelmiin, ja toisaalta apriorisiin ja aposteriorisiin arvostelmiin. Arvostelma on apriorinen silloin, kun sen totuus voidaan tietää pelkästään kokemuksesta riippumatta, ja muutoin aposteriorinen. Arvostelma on analyyttinen silloin, kun sen totuus tai epätotuus määräytyy pelkästään siinä olevien käsitteiden välisten suhteiden perusteella, ja synteettinen silloin, kun tämän lisäksi tarvitaan viittausta havaintokokemukseen.[1][2]
[muokkaa] Katso myös
- Kategorinen arvostelma ja arvostelmamuoto
- Väittämä
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa Turun yliopisto. Viitattu 17. syyskuuta 2007.
- ↑ Kannisto, Toni: Arvostelmien jako analyyttisiin ja synteettisiin Kantin teoreettisen filosofian perusteista. Viitattu 17. syyskuuta 2007.
