Willelmus Concheslainen

Wikipedia

Willelmus Concheslainen (s. n. 1090, k. 1154 jälkeen) oli skolastinen filosofi. Hän pyrki laajentamaan kristillisen humanismin aluetta opiskelemalla klassisia maallisen kirjallisuuden teoksia ja harjoittamalla empiiristä tiedettä.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Filosofia
3 Teokset
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Willelmus syntyi Conchesissa, Normandiassa. Hän opetti noin vuosina 1120–1154. Vuonna 1122 hänestä tuli Henrik II:n yksityisopettaja. On mahdollista, tosin epävarmaa, että hän toimi opettajana Chartresissa ennen tätä. Hän oli ainakin Bernardus Chartreslaisen oppilaana. Johannes Salisburylainen, myöhempi Chartresin piispa joka oli Willelmuksen oppilaana, sanoi Willelmuksen olleen kyvykkäin grammaatikko Bernarduksen jälkeen.

Hänen ystävänsä varoitti häntä vaaroista, jotka liittyivät hänen harjoittamaansa filosofiaan, joka sovelsi platonilaista realismia teologiaan. Tämän seurauksena hän alkoi opiskella arabifilosofien filosofiaa ja luonnontieteitä. Willelmuksen kuolinaikaa ja kuolinpaikkaa ei tiedetä.

[muokkaa] Filosofia

Willelmus kiinnitti paljon huomiota kosmologiaan ja psykologiaan. Bernarduksen oppilaana hän suuntautui humanismiin, platonismiin ja chartreslaisten harjoittamaan luonnontieteeseen. Hän on yksi keskiajan ensimmäisiä kristittyjä filosofeja, joka alkoi hyödyntää arabien fysikaalista ja fysiologista tietämystä. Hänellä oli pääsy näiden kirjoituksiin Constantinus Africanuksen tekemien käännösten kautta.

Willelmus St. Thierrylainen, joka oli rohkaissut Bernardus Clairvauxlaista syyttämään Pierre Abélardia, hyökkäsi Concheslaisen teosta Philosophia vastaan. Kirjeessään Bernardille hän sanoi sen esittävän modalistisen näkemyksen Pyhästä Kolminaisuudesta. Seurauksena Willelmus uudelleenmuotoili joitakin kiistanalaisia kohtia teoksessaan Dragmaticon.

[muokkaa] Teokset

Willelmuksen nimiin laitetuiden teosten kirjoittajista on keskusteltu paljon. Vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, että hän kirjoitti glossan Platonin dialogiin Timaiokseen, kommentaarit Boethiuksen teokseen Filosofian lohdutukseen, Priscianuksen teokseen Institutiones Grammaticae ja Macrobiuksen teokseen In Somnium Scipionis.

Willelmus on todennäköisesti dialogin Dragmaticon sekä tutkielman Magna de naturis philosophia kirjoittaja. Etiikkaa käsittelevä Moralium Dogma Philosophorum luettiin aiemmin hänen teoksiinsa, mutta nykyisin oppineet katsovan sen olevan jonkun toisen kirjoittama.

Philosophia on jaettu neljään kirjaan, jotka käsittelevät tähtitiedettä, maantiedettä, meteorologiaa ja lääketiedettä. Mateorologiaa käsittelevä osuus sisältää kuvauksen siitä, kuinka ilman tiheys alenee ja ilma kylmenee korkeuden noustessa. Willelmus pyrki myös selittämään ilman kiertoliikkeen yhteydellä merien kiertoliikkeeseen. Lääketiedeosuus käsittelee muun muassa sikiämistä ja lapsen syntymää. Willelmuksen Philosophia vaikutti Jean de Meungin runoon Roman de la Rose.