Talin–Ihantalan taistelu

Wikipedia

Suomalaiset pst-miehet marssivat tuhotun venäläisen T-34-tankin ohi.

Päivämäärä:	25. kesäkuuta–9. heinäkuuta, 1944
Paikka:	Karjalankannas, Suomi
Lopputulos:	Ratkaiseva suomalaisten torjuntavoitto, joka nopeutti osaltaan venäläisten suurhyökkäyksen loppumista Kannaksella.

Taistelijat

Suomi

Saksa

Neuvostoliitto

Komentajat

kenraaliluutnantti Lennart Oesch

Neuvostoliiton marsalkka Leonid Govorov kenraaliluutnantti Dimitri Gusev

Vahvuudet

50 000

150 000

Tappiot

8 800

22 000

Talin–Ihantalan taistelu käytiin jatkosodassa Saksan tukeman Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1944. Talin ja Ihantalan kylien alueella muutamia kymmeniä kilometrejä Viipurista koilliseen käyty kamppailu on Pohjoismaiden historiassa suurin koskaan käyty taistelu. Suomen itsenäisyys oli tuolloin uhattuna, mutta maan armeija sai Neuvostoliiton suurhyökkäyksen pysäytettyä.

Sisällysluettelo

1 Taistelu
2 Joukot
- 2.1 Suomalaiset
- 2.2 Neuvostoliittolaiset
3 Kirjallisuus
4 Katso myös

[muokkaa] Taistelu

Kesäkuun lopulla vuonna 1944 alkoivat Talin–Ihantalan taistelut Viipurin koillispuolella. Alueelle oli siirretty suomalaisia joukkoja ja tykistöä muilta rintamanlohkoilta. Kyseessä oli ennennäkemätön suomalaisten joukkojen ja tykistön keskittäminen. Useita vuorokausia kestäneissä taisteluissa vihollisen hyökkäysryhmitykset lamautettiin useita kertoja jo lähtöasemissaan kenttätykistön ja kranaatinheittimistön keskitetyillä iskuilla.

Suomalainen kenttätykistö pystyi keskittämään neuvostojoukkojen asemiin mittavan, parhaimmillaan jopa parinkymmenen patteriston yhtäaikaisen tulen ja samaan kohteeseen saattoi ampua yli 250 putkea. Tässä tulenjohtajien työtä helpotti edellisenä vuonna käyttöön otettu korjausmuunnin.

Merkittävä osuus torjunnasta oli myös Panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoonalla joka kahden rynnäkkötykin tappioin tuhosi noin neljäkymmentä neuvostovaunua.

Suomen ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen tehokkaasti toimineen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston mukaantulo taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Lento-osasto Kuhlmey lensi 2/3 puolustajien taistelulennoista.

Talin–Ihantalan taistelussa Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin. Tähän Pohjoismaiden historian suurimpaan taisteluun osallistui eri vaiheissa yhteensä noin 50 000 suomalaista ja noin 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Suomalainen kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta ja kiivaimpana taistelupäivänä 3. heinäkuuta yli 12 000 laukausta ja monen tykin putki yksinkertaisesti kului loppuun kiivaan tulituksen takia. Neuvostoliittolaisten tappioiden arvioidaan taisteluissa olleen noin 6000 kaatunutta ja 22 000 haavoittunutta miestä ja suomalaisten 1350 kaatunutta ja 7000 haavoittunutta.

Talin–Ihantalan kaltaiset taistelut käytiin hieman myöhemmin sekä Vuosalmella että Viipurinlahdella. Näissäkin taisteluissa vihollinen torjuttiin. Neuvostoliitto alkoi tämän jälkeen siirtää hyökkäykseen käytettyjä joukkojaan pois Suomen rintamilta, koska katsoi, että Saksan rintama on tärkeämpi sodan lopputuloksen kannalta.